Järjetön
Aggressiivinen
Sydämetön
Pelkuri
Erilainen
Rikollinen
Olin hirviö. Sieluton piru parka, joka ei saanut haluamaansa rauhaa. Olin tottunut kateellisiin ilmeisiin, mutta ne muuttuivat vuosien varrella halveksiviksi katseiksi. En päässyt enää p...
[Kirjailijan kommentti:] Hei kaikki ihanat lukijat! Tässä olisi uusi luku, joka on Lisan näkökulmasta ja tämä luku antaa tarinalle uuden sysäyksen eteenpäin. Tiedossa on kaikkea jännittävää ja hieman synkkiäkin tapahtumia, mutta se ei ole mitään uutta ihmissusitarinoissa :)
Kiitos kaikista kommenteista, tykkäyksistä ja tervetuloa uusille lukijoille! Jos haluatte hieman auttaa minua, niin voisitte käydä antamassa palautetta kirjakustantamoille heidän nettisivuillaan ja toivoa, että he julkaisisivat Anton tarinan. Olen toimittanut sen aika monelle kustantamolle taas kerran, mutta he eivät näytä uskovan kirjan myyntiin. Minä taas itse olen ihan sata varma, että te rakkaat lukijat varmasti ostaisitte heti fyysisen painoksen Anton tarinasta, jos se vaan saataisiin kansien väliin :) Mutta olisin todella kiitollinen, jos kävisitte antamassa palautetta kustantamoille asiasta, niin ehkäpä he kiinnostuisivat tarinastani.
Toivottavasti pidätte luvusta!
Charlotte
------
Oops! Bu görüntü içerik kurallarımıza uymuyor. Yayımlamaya devam etmek için görüntüyü kaldırmayı ya da başka bir görüntü yüklemeyi deneyin.
Lisa
Sysimustaa, se oli ainoa väri, jonka erotin, kun kirmasin pitkin synkkää metsää eteenpäin, kohti tuntematonta, kohti uutta elämää. Olin juossut jo kauan suden muodossani, mutten ollut varma olinko paennut viikkoja vai kuukausia. Aika ei merkinnyt enää mitään. Halusin vain päästä mahdollisimman kauaksi kaikesta siitä, mitä olin pitänyt kotinani. Halusin vain kääntää uuden lehden elämässäni.
Minulla oli kyllä ikävä laumaani, ja kaikkia henkilöitä jotka kohtelivat minua hyvin. Eniten minulla oli ikävä Dannyä, ja pelkäsinkin ettei hän koskaan antaisi minulle anteeksi lähtöäni. Olin jättänyt hänelle kirjeen, jonka hän toivottavasti lukisi ja ehkä hän ymmärtäisi minun syyni, miksi lähdin ja jätin hänet. Mutten voinut enää jäädä sellaiseen paikkaan, jossa oma kumppanini oli. En voinut odottaa, että hän muuttaisi mielensä, en voinut rakentaa elämääni haaveiden varaan. Tiesin ettei Jasper koskaan muuttaisi mieltään, se oli selvinnyt minulle karulla tavalla hänen juhlissaan. Hän oli tehnyt hyvin selväksi, etten ollut hänelle mitään. Hän halusi merkitä jonkun toisen omakseen ja nyt minä annoin hänelle siihen mahdollisuuden. Hän voisi ottaa kenet tahansa kumppanikseen, koska minua hän ei halunnut. Se sattui vieläkin, tietysti se sattui. Mutta ehkä vuosien päästä pääsisin ylitse Jasperista ja voisin asettua aloilleni jonkun muun kanssa, jonkun sellaisen, joka arvostaisi minua tällaisenaan.
Se ei ollut harvinaista, että sudet ottivat toisen kumppanin itselleen, mutta yleensä niin kävi vain ja ainoastaan silloin, jos sielunkumppani kuoli ennen kuin hän ehti tavata omaa kumppaniaan. Tietysti myös hylätyt kumppanit etsivät itselleen toisen, jos he selvisivät hengissä hylkäämisestä. Mutta en tiennyt oliko kukaan ikinä jättänyt omaa kumppaniaan ilman hylkäämistä.
Huokaisin syvään. En halunnut enää ajatella Jasperia ja hänen ilkeitä sanojaan, jotka yrittivät tunkeutua vihani tieltä ajatuksiini. Suteni sai jotenkin pidettyä kumppanimme pois mielestäni, mutta aina kun ajatukseni karkailivat, kuulin hänen äänensä, haistoin hänen tuoksunsa ja näin hänen kasvonsa mielessäni.
