Järjetön
Aggressiivinen
Sydämetön
Pelkuri
Erilainen
Rikollinen
Olin hirviö. Sieluton piru parka, joka ei saanut haluamaansa rauhaa. Olin tottunut kateellisiin ilmeisiin, mutta ne muuttuivat vuosien varrella halveksiviksi katseiksi. En päässyt enää p...
[Kirjailijan kommentti:] Hello rakkaat lukijat! Jasper tarinan kanssa on kestänyt nyt vähän liiankin kauan ja syytän tästä omaa laiskuuttani, inspiraation puutetta ja sitä että Jasper hahmona on ollut vähän vaikea samaistuttava. En ole päässyt kunnolla tämän henkilön pään sisälle ja sen vuoksi on ollut hankala kirjoittaa hänen näkökulmastaan mitään. Nyt kuitenkin sain aikaiseksi luvun, joka ei ole niin pitkä kuin yleensä, mutta tässä tulee taas lisää tietoa Lisan elämästä ja siitä mikä hän on. :) Toivottavasti pidätte tästä luvusta ja kiitos kaikista kommenteista ja tykkäyksistä!
Charlotte
-----------
Oups ! Cette image n'est pas conforme à nos directives de contenu. Afin de continuer la publication, veuillez la retirer ou mettre en ligne une autre image.
JASPER
Syyllisyys.
Se oli painolastina sydämeni päällä.
Pelko.
Se kalvoi minun sieluani.
Häpeä.
Se sai minut painamaan pääni alas.
Kuulin hänet. Näin hänet. Tunsin hänet. Mutta mikään ei ollut totta. Kaikki tuntemukseni olivat harhaa, pelkkää mielikuvitukseni tuotetta.
Iltaisin jos olin tarpeeksi onnekas ja nukahdin, heräsin hänen naurunääneensä, joka kaikui pitkin huonettani. Säpsähdin, heräsin ja yritin hapuilla häntä, mutta hän ei oikeasti koskaan ollut lähelläkään minua. Hän oli kaukana tavoittamattomissani, mutta silti aina välillä luulin hänen olevan siinä, vierelläni.
Ne hetket saivat minut turtumaan. Ne veivät minulta voimaa ja energiaa, mikä teki minusta hyödyttömän. Minusta oli tulossa heikko, juuri sellainen mitä inhosin.
Yritin pitää hänet ajatuksistani poissa, mutta se oli vaikeaa, kun suteni toi hänet aina mieleeni.
Suteni leikki minulla, oli leikkinyt hänen lähdöstään asti. Se halusi minun sekoavan, joutuvan oman pelini uhriksi, enkä jaksanut aina edes tapella vastaan. Minä olin ansainnut kaiken tämän, kaiken kivun ja tuskan, jonka oma typerä käytökseni oli aiheuttanut. Nyt tiesin miltä hänestä oli tuntunut, nyt tiesin mitä hän oli kokenut minun vuokseni.
Minä kiduin pikku hiljaa, eikä kukaan voinut auttaa minua, eikä kukaan halunnut edes yrittää. He kaikki tiesivät mitä olin tehnyt, mitä oli tapahtunut. He kaikki tuomitsivat tekoni, se oli ymmärrettävää, mutta samalla hämmentävää sillä olin luullut heidän inhoavan Lisaa.
Jopa Ryan oli sanonut minulle, että hän halveksi minua. Olin katsonut häntä hämilläni, sillä hän oli ollut yksi niistä, joka oli aina nauranut Lisalle. Mutta ilmeisesti hän olisi kunnioittanut minua, jos olisin pysytellut sielunkumppanini rinnalla ja puolustanut häntä, niin kuin normaalit sudet olisivat tehneet. Mutta olinko koskaan ollut normaali? Olinko ikinä edes ollut sellainen kuin minun kuului olla? Ehkä olin kasvanut kieroon. Ehkä olin jossain vaiheessa elämääni alkanut tehdä asioita väärin, eikä sitä voinut enää korjata.
