Joonas&Joel

3.

~Joel~
Saavumme oikeaan kerrokseen. Katson vierekkäisiä ovia. Toisessa lukee Hokka ja toisessa Porko. Joonas kaivaa taskustaan avaimet ja avaa asuntonsa oven. Hän päästää minut ensin sisään ja tulee sitten itse perässäni. Hän sulkee oven. Riisun takkini ja potkin kengät pois jaloistani. Astelen peremmälle asuntoon. Täällä on siistiä toisin, kuin minun asunnossa. "Mä taidan tehä jotain ruokaa. Oisko toiveita?" Joonas ilmoittaa. Pudistan päätäni. En minä halua syödä. Joonas nyökkää. Hän menee keittiöön. Menen sinne myös. Joonas ottaa jotain tarvikkeita esille ja alkaa tehdä jotain ruokaa. Hän ottaa paistinpannun ja pienen kattilan. "Mä teen pastaa ja jotain kastiketta", hän sanoo. Nyökkään. Nojailen keittiötasoon ja katson Joonaksen toimia. Hänellä näyttää olevan homma hanskassa, jota ehkä hieman ihmettelen. Itse olen surkea kokki. Se on tullut huomattua pariin otteeseen. Joonas pilkkoo puukolla sipulia. Seuraan puukon liikettä lamaantuneena. Ravistan kuitenkin hieman päätäni ja nostan katseeni Joonaksen kasvoihin. Hän irvistää. Näen hänen silmissä kyyneliä. "Vittu, että mä vihaankin tätä sipuleissa", hän sanoo. Käännän hänen kasvot minuun päin ja pyyhin hieman hänen silmienalusia, joille ehti valua jo pari kyyneltä. Hän katsoo minua isoin silmin. Lasken käteni ja hymyilen hänelle. Hän on hieman outo. "Onko sulla muuten kaikki ookoo Joel?" Joonas kysyy yhtäkkiä. Mistä tuo nyt tuli? "On joo. Oon vaan vähän väsyny", valehtelen vääntäen teko hymyn huulilleni. Joonas kallistaa hieman päätäni. "Miten niin?" kysyn. "Sä vaikutat vähän maassa olevalta ja sä oot tosi kalpee", Joonas sanoo. "Oon vaan väsyny. En muuta", vastaan. Joonas katsoo minua hiljaa sinisillä silmillään. Näen kyllä, ettei hän usko minua, mutta hän antaa asian luojan kiitos olla. "Selvä, jos sä sanot niin. Muista kuitenkin, että sä voit aina puhua mulle", hän sanoo kääntyen takaisin ruoan pariin. Hän jatkaa sipulin pilkkomista. Nyökkään. Hiljaisuus valtaa keittiön. Joonasta se ei näytä sinäänsä häiritsevän. Minua se kuitenkin ahdistaa. Ehkä ADHD:lani on jotain tekemistä asian kanssa. Tai sitten en yksinkertaisesti vain kestä hiljaisuutta ellen ole yksin. Se muistuttaa jostain. Niistä illoista, kun perheeni keskusteli vapaasti, mutta minua ei ikinä kuultu. Olin, kuin haamu heille. "Voidaanko pistää musaa?" kysyn. Haluan päästä ikävästä tunteesta edes hetkeksi eroon. Haluan tukahduttaa sen. Sillä ei ole valtaa minussa. "Joo. Pistä vaan", Joonas sanoo. Katselen hetken ympärilleni ja huomaan sitten kajarin. Yhdistän puhelimeni siihen ja pistän musiikkia. Päädyn jostain syystä pistämään omaa tuotantoamme. "I'm not sad, I feel nothing. I'm silent, I'm done talking. Don't come here please don't touch me. Yeah. Fake smiles for fake people. These stage lights can break people. There's true love and true evil. You see, I", sanat tulvivat korviini. Ne osuvat ja kuvaavat hyvin tämän hetkisiä tunteitani. Huomaan Joonaksen katseen itsessäni. Hän näyttää taas jälleen hieman huolestuneelta. Hän kuitenkin hymyilee minulle. Hänen hymy on kaunis.

_ _ _

Avaan asuntoni oven ja astun pimeään asuntoon. Tiputan takkini lattialle ja potkin kengät pois jaloistani. Menen olohuoneeseen ja lysähdän sohvalle makaamaan. Vittu tätä elämää. Huokaisen syvään. Tekisi mieli viillellä, vaikka eihän minulla edes ole tällä hetkellä kunnon syytä. Siitä on vain kehittynyt paha tapa. Paha tapa katsoa, onko vielä elossa. En kuitenkaan halua viiltää enempää jälkiä käsiini. En voisi ikinä alkaa käyttää lyhythihaisia tai lakata huolehtimasta, onko hihani tarpeeksi alhaalla, jos en lopeta ja anna viiltojen parantua. Näinhän minä aina ajattelen, mutta päädyn kuitenkin viiltelemään. Niin kävi viimeksi eilen. Haluan kuitenkin pitää pääni edes tämän kerran. Näyttää itselleni, että tämä on vielä käsissäni. Pystyn lopettamaan, jos vain haluan. Nousen sohvalta pois ja menen takaisin eteiseen. Ehkä juoksulenkki saisi ajatukseni muualle. Sää ulkona ei sinäänsä houkuttelisi minua, mutta aivoni tarvitsevat raikasta ulkoilmaa. Kaiken lisäksi minua ahdistaa ruoka, jonka söin Joonaksella. En ollut voinut jättää syömättä, koska Joonas olisi huolestunut entistä enemmän ja saanut vielä selville ongelmani.

~~~
Sanoja 591
🙃Vaikuttaako tää hyvältä? Vai meneekö päin persettä xd