Joonas&Joel

8.

~Joel~
"Me taidetaan pyykätä tänään", Joonas sanoo. Tuijotan vaatteita hieman häpeissäni. Miten päästin tämän tähän pisteeseen? En pidä siitä, että kuormitan Joonasta omilla asioillani. Kaiken lisäksi tällaisten asioiden pitäisi olla perus juttuja. Huoneeni näyttää teini pojan huoneelta, vaikka olen jo 28-vuotias. "Hei. Se ei haittaa. Munkin pitää pestä omia vaatteitani", Joonas sanoo, kuin lukien ajatukseni. "Mm...", mumisen. Otan kassin käteeni ja alan pistämään sinne vaatteita. "Mä voisin käydä hakemassa sun hygieniatavarat", Joonas sanoo. Hän häipyy huoneesta ja menee luultavasti vessaan. Muistan kuitenkin, että vessassa on verta. Ei paljoa, mutta onpa kuitenkin. Tiputan kassin käsistäni ja kiirehdin Joonaksen perään. Kylpyhuoneen ovi on auki. Menen sinne ja nään Joonaksen tuijottamassa verijälkiä. Otan pyyhkeen käteeni ja kastelen sen. Alan hinkkaamaan verijälkiä pois. "Sori. Ei sun pitäny joutuu näkemään näitä. Mä vaan en koskaan jaksanu siivota näitä ja-", selitän, mutta Joonas keskeyttää minut laskemalla toisen kätensä olalleni. "Ei se mitään. Kyllä mä oon ennenkin verta nähnyt", hän sanoo. Lopetan hinkkaamisen. Ei sillä, että se olisi auttanut ihan hirveästi. Kuivunut veri on tiukassa. Katson Joonasta, joka aukaisee peilikaapin ja alkaa penkoa sitä. Tiedän jo, mitä hän etsii. Pian hän löytääkin puukon jolla viiltelen yleensä. "Mä hävitän tän", hän sanoo ja ottaa puukon käteensä. En vastaa mitään. Katson laattalattiaa. Lasken pyyhkeen pyykkikoneen päälle. Otan hygienia tavarani ja poistun kylpyhuoneesta. Palaan makuuhuoneeseen ja sullon ne kassiin. En jaksa ajatella nyt mitään fiksua pakkaamista. Otan puhelimen laturini ja pistän senkin kassiin. Sitten pitäisi ottaa myös läppäri mukaan ja sen laturi. Käyn hakemassa ne olohuoneesta ja asetan ne mahdollisimman turvallisesti kassiin. Suljen kassin ja otan sen käteeni. Raahaudun makuuhuoneesta pois ja menen eteiseen. Mihinköhän Joonas meni? Lasken kassin maahan ja menen takaisin peremmälle asuntoon. Löydän Joonaksen keittiöstä kuollut kasvi käsissään. Nojaan työtasoon ja katson Joonasta, joka taas katsoo kasvia. Olin saanut kasvin joskus joltain. En muista keneltä. "Se on kuollu", sanon. Joonas kääntää katseensa minuun. "Melkein. Tän voi ehkä vielä elvyttää", hän sanoo siirtäen taas katseensa kasviin. Hymähdän hieman. Hän se jaksaa huolehtia kaikesta. "Jos sua kiinnostaa ton kasvin henki niin, ota se ihan vapaasti mukaan", sanon. Joonas nyökkää hieman hymyillen. "Mennäänkö?" kysyn. En halua olla kämpässäni enää pidempään. "Joo", Joonas vastaa. Hän kävelee ohitseni kohti eteistä. Menen hänen perässä. Hän avaa oven ja astuu rappukäytävään. Seuraan häntä, kuin koira omistajaansa. "Eikö meillä ala muuten treenit ihan just?" kysyn säikähtäneenä. Mehän myöhästyisimme tätä menoa. Joonas kuitenkin pudistaa päätään, mistä hämmästyn. "Mä sovin, että me pidetään pari päivää vapaata", hän kertoo. Katson häntä ihmeissäni. Miksi me vapaata pitäisimme? "Sun kannattaa ottaa rennosti pari päivää", Joonas selventää. Katson häntä. En minä halua ottaa rennommin. Bändi ja musiikin teko saavat minut hyvälle mielelle ja silloin unohdan ongelmani. Ainakin melkein. "Mutta en mä haluu", päästän suustani. Joonas ei vastaa mitään. Hän vain antaa kasvin toiseen käteeni ja kaivaa taskustaan avaimen. Hän avaa asuntonsa oven ja menee sisälle. Seuraan häntä edelleen katsoen häntä. Lasken kassin käsistäni lattialle ja ojennan kasvin takaisin Joonakselle. Potkin kengät pois jaloistani ja tapitan Joonasta vaativasti. Olen aikuinen ihminen. Eihän hän voi päättää, tarvitsenko vapaata vai en. Joonas ei katso minuun saatika vastaa. Hän vain menee peremmälle asuntoon minun mielestä kuollut kasvi käsissään. Otan kassin lattialta ja seuraan häntä. Hän menee keittiöön. Lasken kassini matkalla makuuhuoneen oven eteen. Joonas on laskenut kasvin keittiön pöydälle ja kastelee sitä parhaillaan kastelukannulla. Hän ei vastaisi minulle hetkeen, jos en pakottaisi. "Joonas", sanon hänen nimen. Hän ei vieläkään vastaa tai edes nosta katsettaan minuun. Alan hermostua hieman. Otan kastelukannun häneltä, lasken sen pöydälle ja työnnän hänet kiinni työtasoon. Asetan käteni hänen kummallekin puolelle ja katson häntä silmiin. Hän koittaa vältellä katsettani. Nostan toisen käteni ja otan hänen leuasta kiinni pakottaen hänet katsomaan minua silmiin. "Sä et voi päättää, voinko mä mennä treeneihin", sanon.

~~~
Sanoja 610
"Girl you know I want your love..."