Joonas&Joel

5.

~Joonas~
Avaan asuntoni oven ja menen sinne Joel kyljessäni. Vedän oven kiinni ja päästän varovasti Joelista irti. Hän jää seisomaan paikoilleen tuijottaen lattiaa. Riisun ulkovaatteeni ja potkin kengät jaloistani pois. Menen Joelin eteen ja nostan hänen kasvot hänen leuasta. Hän katsoo minua silmiin. Otan hänen takin pois ja pistän sen naulakkoon. Joel havahtuu tähän maailmaan ja kumartuu ottamaan kenkänsä pois. Hän nousee seisomaan ja katsoo minua väsyneenä. "Syötkö sä jotain iltapalaa eka niin pääset nukkumaan?" kysyn. "En mä haluu syödä mitään", Joel vastaa. Nyökkään. "Okei, mutta vettä sun ainakin pitää juoda", sanon ja menen keittiöön. Otan kaapista lasin ja lasken hanasta siihen kylmää vettä. Joel tulee myös keittiöön. Ojennan hänelle vesilasin. Hän ottaa sen kätensää ja nostaa huulilleen. Hän alkaa juoda vettä hitaasti. "Mä meen jo makuuhuoneeseen niin tuu sit perässä", sanon. Menen makuuhuoneeseen ja etsin kaapista toisen tyynyn ja peiton. Otan pussilakanat ja alan pistämään niitä. Ei kulu kauaa, kun Joel tulee jo makuuhuoneeseen. "Voinko mä auttaa?" hän kysyy. Käännyn häneen päin. "Ei sun tarvii", sanon pienesti hymyillen. "Mä haluun", hän sanoo. "No voit sä pistää tohon tyynyyn lakanan, jos sä oikeesti haluut. Ei tästä oo mitään vaivaa", sanon. Joel nyökkää ja menee tyynyn luokse. Saan pistettyä peittoon pussilakanan jolloin lasken sen sängylle. "Mä käyn pesemässä hampaat ja tuun sitten kans nukkuun", sanon. Joel nyökkää. Poistun huoneesta ja menen kylpyhuoneeseen. Otan hammasharjan, kastelen sen ja pistän siihen hammastahnaa. Alan pestä hampaitani ajatuksissani. Minun pitäisi huomen aamulla kysyä Joelilta, mikä hänellä tarkalleen ottaen mättää. Tai siis hän sanoi joo, että hän on ihan vitun rikki, mutta miksi. Miksi hän, niin ihana ihminen, on rikki? Onko joku satuttanut häntä? Miten joku on voinut koskaan satuttaa häntä? Ravistan päätäni ja lopetan hampaitteni pesun. Sylkäisen lavuaariin ja huuhtelen hammasharjan. Pistän sen paikoilleen ja juon sitten vettä. Käyn tarpeillani ja palaan sitten makuuhuoneeseen. Joel seisoo keskellä lattiaa hieman avuttoman näköisenä. "Jos sun pitää käydä vessassa niin, se olis nyt vapaa", sanon. Hän käännähtää minuun päin ja nyökkää. Hän häipyy vuorostaan huoneesta. Katson hetken ovea, mistä hän häipyi ja alan sitten riisua päällysvaatteitani. Kömmin boksereissa peittoni alle. Otan kännykkäni ja selaan sitä hetken. Meillä pitäisi olla huomenna treenit, mutta olisi ehkä parempi, että ne nyt jätetään välistä. Päätän pistää jätkille viestiä. Pistän viestin ja suljen sitten puhelimeni. Joel astuu huoneeseen ja sulkee oven perässään. Hän riisuu housunsa ja ottaa sitten hupparinsa resorista kiinni. Hän näprää sitä ja näyttää mietteliäältä. Lopulta hän vetää hupparin pois jolloin näen hänen kädet. Ne ovat täynnä vanhoja ja uudempia viiltojälkiä. Miten en ole huomannut ennen. Joel kömpii toisen peiton alle ja painaa päänsä tyynyyn. Hän kääntyy selkä minua päin. Kurottaudun yöpöydälle ja sammutan lampun. "Öitä", sanon. En saa vastausta. Painan pääni tyynyyn ja suljen silmäni. Joel pyörii mielessäni, mikä on hassua, koska hän nukkuu vieressäni. Pikkuhiljaa uni ottaa minusta vallan ja alan nukahtaa. Juuri, ennen kuin kuitenkaan nukahdan tunnen, kun peiton kulma nousee ja lämmin keho painautuu omaani vasten. Pää painautaa rintakehääni vasten. Kierrän käteni Joelin laihan vartalon ympärille ja silitän hänen hiuksia. "Kiitos", kuulen hennon kuiskauksen. Se saa hymyn huulilleni. "Mä oon aina täällä sua varten", kuiskaan hänen korvaan ja painan suukon hänen hiuksiin.

~~~
Sanoja 515
We are no saints😌pelkkä nimiki kuulostaa jo ihan helvetin mahtavalta