Joonas&Joel

20.

~Joel~
Pyörin sängyssä ja yritän nukahtaa uudestaan. Olin herännyt ehkä tunti sitten. Vai kaksi? En tiedä edes itse. Koko yön olen nukkunut katkonaisesti. En saa ajatuksistani selvää. Aina, kun meinaan saada jonkun asian järjestykseen, uusi asia pomppaa mieleeni ja sekoittaa ajatukset. Nousen istumaan ja katson nukkuvaa Joonasta vieressäni. Hän näyttää rauhalliselta. Nostan käteni varovasti hänen pörröisiin hiuksiin ja silitän niitä. Yksi asia on selvä. Olen ihastunut yhteen parhaista kavereistani. Eikä se ole hyvä. Ei yhtään. Jos Joonas saisi ikinä tietää tästä, ystävyytemme menisi pilalle. Hän alkaisi vihaamaan minua. En kestä sitä ajatusta. Bändi hajoaisi. Koko elämäni menisi pilalle. Oikeastaan elämäni on jo pilalla. Mitä minulla on täällä? Ei mitään. Ei minun ole järkeä elää. Ei minusta välitetä. Minä en ole kukaan. And no one loves nobody. Ehkä minun on vain aika tehdä se. Tai ei. Vittu! Voisinko saada ajatuksistani selvää edes kerran elämässäni? Nousen sängystä pois, vedän housut jalkoihini ja puen hupparin päälleni. Puen jalkoihini villasukat. Jaloillani on vilpoinen. Otan yöpöydältä puhelimeni ja pistän sen taskuun. Hiivin huoneesta pois ja suljen oven hiljaa. Olen menossa vessaan, kun huomaan eteisessä lehden. Kävelen sen luo ja noukin sen käteeni. Sydämeni hyppää kurkkuuni. Tuijotan lehden kantta. Siinä komeilee minä ja Joonas. Ei helvetin helvetti. Tämä tästä puuttui. Melkein revin lehden auki ja etsin oikean sivun. Katson kuvia. Tajuan, että niitä on napsittu koko tämän ajan, kun olen ollut Joonaksen kanssa. Mehän olemme esittäytyneet pihalla useampaan otteeseen yhdessä. Katson kuvaa, jossa minä ja Joonas kävelemme käsi kädessä, kuin mikäkin pariskunta. Se on eiliseltä. Kyyneleet kihoavat silmiini. Aivoni yliajattelevat tällä hetkellä pahemmin, kuin koskaan ennen. Meidän väitetään seurustelevan. Ainakin sitä epäillään vahvasti. Kun Joonas näkisi tämän, hän nauraisi ja sanoisi tämän olevan naurettavaa paskapuhetta. Murtuisin sillä hetkellä. En pystyisi sanomaan, että Joonas on oikeassa. Joonas saisi tietää tunteistani. Hän rupeaisi vihaamaan minua. Ei ei ei. En minä pysty tähän. Kävelen keittiöön ja avaan roskakaapin oven. Tiputan lehden roskiin samalla, kun kyyneleet valuvat silmistäni. Hengitykseni on katkonnaista. Palaan eteiseen ja vedän kengät jalkoihini. Otan naulakosta takkini ja puen sen päälleni. Avaan hiljaa oven ja astun rappukäytävään. Painan oven varovasti kiinni ja lähden sitten harppomaan portaita alas. Avaan ulko-oven ja astun ulos. On todella varhaista. On vielä sen verran hämärääkin, että näkisin vain juuri ja juuri eteeni, ellei täällä olisi katulamppuja. Lähden juoksemaan. Päässäni näkyy selkeänä määränpää. Eräs koski keskellä metsää. Sinne ei luultavasti eksy ketään. Ainakaan tähän aikaan. Paikkaan on matkaa kyllä aika paljon, mutta vittu ihan sama.

_ _ _

Saavun raskaasti hengittäen sillalle, jonka alla kuohuu koski. Katson sitä. Se rauhoittaa jostain syystä mieltäni. Kävelen keskelle siltaa ja kapuan varovasti istumaan kaiteelle. Silmistäni virtaa edelleen kyyneleet. Jos nyt hyppäisin, katoaako kaikki ongelmani. Kyllä. Minun ei tarvitsisi sen jälkeen jaksaa enää mitään. Toiveeni rauhasta toteutuisi vihdoin. Saisin viedä tämän surkean elämäni vain päätökseen. Jos kuolisin, en voisi sössiä asioita Joonaksen kanssa. Viestin olen ehkä hänelle velkaa, mutta en olisi täällä enää todistamassa hänen vihaa. Kaivan puhelimen taskustani ja etsin Joonaksen. Aloitan kirjoittamaan viestiä. Kai minä voisin purkaa ihan kaikki tunteeni tähän yhteen viestiin. Sen jälkeen hyppäisin eikä minua enää olisi. Vaikka jäisin epäröimään hetkeksi ei Joonas tänne ehdi. Miten hän muka ehtisi? Tuskin häntä edes oikeasti kiinnostaa. "Joonas. Kun sä luet tätä, mä en ehkä enää oo täällä maan päällä. Ehkä vaan hyvä niin. Ei mun oo mitään järkeä elää. En mä ansaitse elää. Mä en halua elää. Tää vaan on kaikki niin paskaa, ettei mitään rajaa. Sua ei varmaan kiinnosta paskaakaan, vaikka mä lähden. Mähän oon vaan ollu sun taakkana. Eilenkin sä jäädyit mun takia. Mä en ansaitse sua elämääni. Sä varmaan vihaat mua tän takia, mutta Joonas mä rakastan sua aivan liikaa. Mä tykkään susta enemmän, kuin vain pelkkänä kaverina. Sä oot ihanin, ystävällisin ja huomaavaisin ihminen, jonka mä tiiän. Sä oot aivan upea. Kaikki sussa vaan on täydellistä. Mä haluaisin vaan upottaa mun kädet sun hiuksiin ja suudella, mutta mä tiiän, ettei mulla oo oikeutta siihen. Mulla ei oo oikeutta rakastaa sua. And that's it. I gotta get over it. Mun yli nyt vaan sattuu olemaan kuolema. Mun tie on kuolema. Sano jätkille, että mä välitin niistä ihan helvetisti ja että bändi oli mun kaikki. Sä saat mun kitaran. Pidä siitä hyvää huolta. Mä katon sun perään tuolta jostain ja ootan sua aina. Ehkä me joku päivä voidaan olla jotain. Ei tässä elämässä. Mä rakastan sua. Hyvästi." Painan lähetä nappia ja suljen puhelimeni.

~~~
Sanoja 719