Joonas&Joel

25.

~Joonas~
Kuuntelen Joelin laulua hymyillen. Rakastan hänen ääntä. "Se oli sit siinä tältä päivää", Aleksi sanoo venytellen. Joel nyökkää. Pian hän istuukin jo vieressäni sohvalla. Haluaisin käpertyä hänen syliin ja kerjätä pusuja, mutta en viitsi täällä kaikkien edessä. Emme olleet sopineet mitään siitä, kertoisimmeko suhteestamme muille milloin vai kerrommeko ollenkaan. Minä kyllä haluaisin kertoa heille, vaikka heti, mutta en usko, että Joel on siihen valmis. Eihän Joel ole edes kertonut, että on homo. Siispä pysyn paikallani ja tyydyn vain hymyilemään Joelille. Hän hymyilee minulle pienesti takaisin. On jotenkin käsittämätöntä, että kaikkien näiden vuosien jälkeen, minä oikeasti seurustelen ihastukseni kanssa. Vaikkakin se tapahtui muutaman mutkan kautta. "Hei jätkät. Mentäiskö pitkästä aikaa huomenna baariin?" Niko kysyy. Katson häntä miettien. Kyllähän baari-ilta sinäänsä kelpaisi, mutta emme ole tehneet mitään sille juorulle, että minä ja Joel seurustelisimme. Eli "hyvällä" tuurilla joku bongaisi meidät ja sitten se olisi menoa. Vaikka meillä onkin oma elämämme ja sen pitäisi olla oma yksityis asiamme, se on vain fakta, että olemme tunnetumpia tätä nykyä ja ihmisiä kiinnostaa enemmän elämämme. Joskus se menee yli... Vilkaisen Joeliin, joka katsookin jo minua kysyvänä. "Haluuks sä mennä?" kysyn niin hiljaa, etteivät muut kuule. Ei sillä. He ovat keskittyneet juttelemaan jo tulevasta baari-illasta, vaikkemme ole suostuneet vielä mihinkään. "Kylhän se kelpais...", Joel vastaa hiljaa. Nyökkään. "Meki tullaan", sanon. "Hyvä. Mä tiesin, että teihin voi luottaa tässä asiassa", Niko hihkaisee. Hymähdän. Niin. Milloin me olemme muka kieltäytyneet alkoholista?

_ _ _

Teen Joelin hiuksiin hajamielisesti pientä lettiä samalla, kun katsomme elokuvaa. Joel makaa jalkojeni välissä niin, että hänen pää on rintakehälläni. Hän on ihanan lämmin. "Joonas", Joel sanoo yhtäkkiä. "Niin?" kysyn. "Miten sä luulet, että jätkät ottais meiän suhteen?" Joel kysyy ja kääntää päätään niin, että hän näkee minun kasvoni. Keskeytän letin tekemisen ja siirrän toisen käteni hänen poskelle. Silitän sitä hellästi. "Kyl mä uskon, että ne ottais sen ihan hyvin. Kylhän ne on ihan fine mun homoudenkin kanssa", sanon. Joel hymähtää pienesti. Hän näyttää miettivältä. "Miks sä mietit sitä?" kysyn hiljaa silittäen edelleen hänen poskea. "En mä tiiä. Mietin vaan meiän suhdetta ja jätkiä ja kaikkea", Joel sanoo kuulostaen hieman ahdistuneelta. "Hei. Kaikki on hyvin. Me edetään sulle sopivalla tahdilla. Meiän ei tarvii kertoo kenelläkään tästä. Jos sä haluut niin, tää on vaan meidän kahden välinen salaisuus", puhun rauhoittavasti. "Mm... Mä en vaan tiedä, mikä on mulle sopiva tahti. Mä en tiedä, haluanko mä huutaa tän meiän suhteen koko maailmalle vai pitää sen vain meiän välisenä", Joel tuskailee. "Älä anna sun ajatuksille valtaa. Ne yrittää tuhota sut sisältä päin, mutta sä voit estää sen. Mä ymmärrän, että tietämättömyys on yhtä helvettiä, mutta sun pitää vaan oppia elämään sen kanssa. Joskus ne asiat ratkee ihan itestään, kun sä vaan annat niitten olla ja tapahtua itestään. Sä säästät paljon itteäs, kun koitat olla välittämättä. Kun sä vaan koitat elää. Ajattelet päivä kerrallaan. Sä oot vahva ja selviit ihan varmasti tästä elämästä, vaikka tää onkin ihan helvetin vaikeeta. Mä oon sun tukena aina", sanon. Joel tuijottaa minua hiljaa. "Mitä mä oon tehny, jotta oon ansainnu sut mun elämään?" Joel kysyy hetken päästä hiljaa. "Syntynyt. Eläny tänne asti", vastaan ja painan huuleni hänen omille. Liikutan huuliani Joelin omia vasten. Suudelma on täynnä rakkautta ja intohimoa.

~~~
Sanoja 526
Huomenna on oikeesti jo joulu... MISSÄ HELVETIN VÄLISSÄ?!