Joonas&Joel

26.

~Joel~
Harjaan hiuksiani peilin edessä tuskastuneena. Meidän pitäisi lähteä baariin ihan juuri ja hiuksissani on hirveä takku, jota en saa selvitettyä. En tajua, mistä se oli ilmestynyt. "Äääääärg..." ärisen hiljaa. "Saanko mä auttaa?" Joonas kysyy. Huokaisen ja ojennan hänelle harjan. Joonas ohjaa minut keittiöön istumaan tuolille ja alkaa selvittää hiuksiani. "Mä käyn hakemassa selvitys suihketta", Joonas sanoo pian. Nyökkään, vaikkakin hieman ihmetellen. Vai on hänellä sellaistakin. Toisaalta. Hänen hiuksethan sellaista mahdollisesti tarvitsevat. Joonas palaa selvitys suihke kädessään ja jatkaa hiusteni selvittämistä. "Aika mahtava takku", Joonas sanoo. Hymähdän. "Pitäiskö olla ylpee?" kysyn. Joonas naurahtaa. "Ehkä. Mut sori vaan se lähtee nyt", hän sanoo. "Onnea yritykseen", sanon. Se tästä puuttuisi, että takku olisi niin paha, että sen joutuisi leikata irti. Kyllähän sellaisia takkuja on olemassa?

"No niin. Selvitetty", Joonas sanoo. Nostan toisen käteni hiuksiini ja vedän sormeni niiden läpi. "Mitkä taikakädet sulla on?" kysyn ihmeissäni. Hiuksissani ei ole takun takkuakaan. Joonas hymähtää. "Ne just", Joonas sanoo. Käännyn häneen päin ja hymyilen. Joonas painaa suukon otsalleni. "Pitääks sun vaihtaa vaatteita?" hän kysyy. Pudistan päätäni. Joonas nyökkää. "Mä vaihan farkkuihin", hän sanoo. On minun vuoro nyökätä. Nousen seisomaan. Joonas katoaa makuuhuoneeseen. Minä alan etsiä tarvittavia tavaroita. Eli lompakko ja kännykkä. Lompakon löydän eteisen pieneltä pöydältä. Kännykkä onkin sitten haastavampi juttu. Mietin hetken, missä helvetissä se voisi olla. Ei ole kylpyhuoneessa, makuuhuoneessa tai keittiössä. Eikä eteisessä. Eli se on olohuoneessa. Toivon mukaan. Toivottavasti en onnistunut jättämään sitä studiolle. Ei. Kyllä sen pitäisi olla tässä asunnossa, koska muistan käyttäneeni sitä treenien jälkeen. Nostelen sohvatyynyjä. Mihin yksi kännykkä on voinut kadota? "Tätäkö etit?"Joonaksen ääni kantautuu korviini. Käännän katseeni häneen päin. Hän pitää kädessään puhelintani. "Joo. Mistä sä löysit sen?" kysyn. "Vaateaapista", Joonas kertoo. Kävelen hänen eteen ja otan puhelimeni. Pistän sen housujeni taskuun. "Mitä hittoa se siellä" mietin hiljaa. "En tiiä. Onks sul kaikki hyvin? Oot tosi hajamielinen tänään", Joonas kysyy katsoen minua tutkivasti. "Joo. Nukuin vaan vähän huonosti, kun yliajattelin taas jälleen", kerron huokaisten. Joonas nyökkää. "Seuraavan kerran, kun et saa unta niin herätä mut niin mä autan", hän sanoo. "Äh. En mä haluu vaivata sua sillä. Sä nukut niin rauhallisen näköisesti", sanon. "Ihan sama. Haluun, että säkin saat nukuttua", Joonas sanoo. Nyökkään ja kierrän käteni hänen ympärille. Painan pääni hänen päätä vasten ja vedän hänen tuoksua keuhkoihini. Joonas on ihanan välittävä. "No niin. Eiköhän lähetä, ettei muitten tarvii ootella meitä", Joonas sanoo hymyillen. "Jooh", sanon ja päästän hänestä irti. Menen eteiseen ja vedän kengät jalkoihini. Puen takin päälleni. Katson Joonasta, joka vetää pipon päähänsä. Vedän hänet kiinni itseeni ja painan huuleni hänen omille. "Mistäs toi tuli?" hän kysyy hymyillen suudelman päätyttyä. "En voi tehä tota koko iltana niin oli pakko tehä se nyt vielä, kun voin", sanon. Joonas naurahtaa. "Kyllähän me voidaan käydä vessassa", hän sanoo hymyillen. Hymähdän. "Silti", sanon. Joonas nyökkää. Joonas nappaa avaimet käteensä ja avaa asunnon oven. Hän astuu rappukäytävään minä perässään. Taas sitä mentäisiin. Vaikka pitäisi varmaan ottaa chillimmin, etten vain paljasta suhdettamme kännissä. Kävelemme portaat alas. Alhaalla avaan ulko-oven ja päästän Joonaksen ensin pihalle. Ulkona on pimeää tähtiä ja täysikuuta lukuun ottamatta. Lähdemme kulkemaan kohti tuttua baaria.

~~~
Sanoja 509
"I want you to know that I'm never leaving. 'Cause I'm Mrs. Snow, 'til death we'll be freezing. Yeah, you are my home, my home for all seasons. So come on, let's go."