Joonas&Joel

17.

~Joonas~
Ramppaan ympäri asuntoani. Joel ei ole tullut vieläkään takaisin, vaikka hän lähti jo melkein kolme tuntia sitten. Olen koittanut soittaa hänelle, mutta hän ei vastaa. Hän ei katso viestejä, joita pistän hänelle. Hänen piti käydä vain lyhyellä kävelyllä, mutta nyt en saa häneen mitään yhteyttä ja hän on ollut pois jo kolme tuntia. Mitä, jos hän on tehnyt jotain itselleen. Kauhukuvat välkkyvät mielessäni. Jos hän on vain luovuttanut ja makaa nyt jossain ranteet auki. Pudistan päätäni. Ei. Ei Joel ole kuollut. Ei hän voi olla kuollut. Se ei ole vaihtoehto. Ei todellakaan. Näprään puhelimeni kuoria ja päätän sitten lähteä etsimään. Ei kai hän kaukana voisi olla. Tai oikeastaan voi, koska A jos hän on ottanut taksin tai bussin, B jos hän on vai kävellyt menemään kolme tuntia niin hän voi olla jo aika kaukana. Pitää käydä ensin kaikki lähi paikat läpi ja jos Joel ei löydy, pitää soittaa jätkille ja laajentaa etsintöjä. Nyökkään päättäväisesti. Menen eteiseen ja vedän kengät jalkoihini. Puen takin päälleni ja sullon äkkiä puhelimeni ja avaimet taskuihini. Avaan oven ja astun rappukäytävään. Toivottavasti Joel löytyisi pian. Olen todella huolissani hänestä.

_ _ _

Kävelen hämärässä kohti studiota. Ravistan käsiäni. Olen ihan jäässä. En ollut ottanut hanskoja, pipoa tai saatika kaulahuivia, kun lähdin etsimään Joelia. Lähdin vain pelkällä takilla ja kengillä ja se kostautui heti. Studio on viimeinen paikka, missä en ole vielä käynyt. Olen käynyt läpi kaikki lähipuistot, -baarit ja -kahvilat. Minä todella toivon, että löydän Joelin studiolta. Jos hän ei ole siellä, minun pitäisi kertoa jätkille kaikki ja en todellakaan usko, että Joel haluaa sitä. Ehkä se olisi järkevää, mutta Joel ei taida tykätä siitä ajatuksesta, että muutkin tietäisivät hänen ongelmista. Eihän hän halunnut aluksi kertoa niitä minullekaan. Kaiken lisäksi hän vaikuttaa muutenkin olevan sitä mieltä, ettei minunkaan tarvitsisi vaivata itseäni hänen ongelmilla. Vaikka ei minua todellakaan vaivaa, auttaa häntä. Päinvastoin. En pystyisi elää ilman, että olisin Joelin tukena. En voisi elää ilman Joelia. Pitääkin ihastua yhteen parhaista kavereistaan. Joel ei varmaan ikinä näkisi minussa mitään muuta, kuin vain pelkän ystävän. Se on surullinen seikka, mutta ei sillä ole niin väliä. Joel on nyt tärkein. Näen studio rakennuksen. Alan juosta. On kylmä ja haluan äkkiä sisälle, pois täältä kylmästä ulkoilmasta. Saavun alaovelle. Avaan sen ja astun sisälle. Lähden kiipeämään portaita kolmanteen kerrokseen. Kuluu ennätysnopea aika, kun olen jo studiossa. Potkin kengät jaloistani ja riisun takkini. Kiirehdin peremmälle studioon ja katselen ympärilleni. Täällä on pimeää. Ulkoa tulee vain vähän valoa. Painan valokatkaisijasta valot päälle ja huomaan Joelin istumassa nojatuolissa, joka on huoneen nurkassa. Hän katsoo minua jotenkin väsyneen näköisenä. "Ooks sä ollu tän koko ajan täällä?" kysyn mahdollisimman rauhallisesti. Tällä hetkellä haluaisin vain rynnätä hänen luokse ja halata ja pussata häntä, mutta se ei ehkä olisi ihan sopivaa. Joel nyökkää. "Ahisti. Ahistaa edelleen. Ja väsyttää. Mä en vaan voinu tulla takas jostain syystä", Joel kertoo hiljaa. Katson häntä hiljaa. "Anteeks", hän kuiskaa vielä. Hän laskee katseensa pois minusta. Kävelen hänen luokse ja menen kyykkyyn hänen eteen. "Ei se mitään. Mä vaan olin tosi huolissani. Ei sun tarvii pyytää anteeks. Kyl mä ymmärrän", sanon ja otan varovasti hänen käsistä kiinni. Silitän hänen kämmenselkiä peukaloillani. Joel katsoo minua. "Voiks sä halata mua?" hän kysyy. Huulilleni nousee pieni hymy. "Tottakai", sanon ja nousen seisomaan. Vedän Joelin varovasti seisomaan ja kiedon käteni hänen ympärille. Sitten käännän meidät ja istun itse nojatuolille, milloin Joel istuu syliini niin, että halaamme edelleen. Kumpikaan ei sano mitään. Ei ole mitään sanottavaa. Tiukennan otettani Joelista ja suljen silmäni. Pian kuulen tasaista tuhinaa. Hymyilen. Joel nukahti. Hän näyttikin todella väsyneeltä.

~~~
Sanoja 581
"I don't want this. I can't get out. Self loathing's overwhelming.
Lay me down. And lead me into the grey. Don't make a sound. Just leave me alone in the dark."