Joonas&Joel

23.

~Joonas~
Silitän Joelin hiuksia. Hän makaa päälläni ja tasaa hengitystään. Suukotan häntä hiuksiin hymyillen. En olisi ikinä ikinä uskonut, että olisin joskus näinkin läheisissä tunnelmissa Joelin kanssa. Parhaan ystäväni johon olen ollut ihastunut jo useamman vuoden. Joel nostaa päänsä pois rintakehältäni ja tarkastelee kasvojani pää hieman kallellaan. Katson hänen silmiä, mutta pian katseeni harhailee jo hänen huuliin. Joel huomaa sen. Hänen huulille nousee hymy ja hän painaa huulensa minun omilleni. Nostan käteni hänen hiuksiin ja vastaan lempeään suudelmaan. Suudelman loputtua jäämme vain tuijottamaan toisiamme suoraan silmiin hymyillen. Tämä päivä on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa. Ensin olin täynnä negatiivisia tunteita ja pelokas. Sitten hämmentynyt ja helpottunut. Ja nyt olen todella onnellinen. "Joel. Tiiäkkö mä oon ollu suhun ihastunu jo useamman vuoden", päästän suustani jokseenkin jännittyneenä. Joel katsoo minua hieman hämmentyneenä. "Mikset sä oo sanonu mitään?" hän kysyy. "En mä uskaltanu. Meiän kaveruus olis menny, jos sä et oiskaa tykänny musta", sanon katsoen Joelin ohi. Joel kuitenkin nostaa kätensä poskelleni ja siirtää päätäni niin, että katson häntä silmiin. "Mä ymmärrän ton kyllä, mutta nyt mä tykkään susta", Joel sanoo. Katson häntä hymyillen. "Mennäänkö suihkuun?" kysyn. Joel nyökkää ja painaa suukon otsalleni. Hän nousee pois päältäni ja sängystä. Katson hetken häntä. Hänellä on vain bokserit jalassa niin, kuin minullakin. Nousen ensin istumaan ja sitten pois koko sängystä. Tarraudun Joeliin kiinni. Kierrän käteni hänen ympärille ja painan pääni hänen rintakehää vasten. Hän hohkaa lämpöä. Miten ihminen voikin olla näin lämmin? Oma ihoni on lähes aina viileä. Kesällä on mukava, kun ei tule niin helposti kuuma, mutta talvet ovat yhtä tuskaa pakkasen takia. Olen talvisin lähes koko ajan jäässä. Jääkalikka. Ja aina kesäisin juuri, kun sulan, tulee taas syksy ja jää alkaa taas muodostua. Eikö olekin kivaa? "Mentäiskö sinne suihkuun jo? Voidaan halailla sen jälkeen", Joel sanoo hieman naurahtean. Siirrän pääni pois hänen rintakehältä ja katson hieman ylemmäs hänen silmiin. Nyökkään ja päästän hänestä irti. Kävelen huoneen ovelle ja siitä kylpyhuoneeseen. Joel tulee perässäni.

_ _ _

Hyppään sohvalla makaavan Joelin päälle. "Sä lupasit mulle haleja", sanon hymyillen. Joel naurahtaa ja nostaa toisen kätensä hiuksiini. Hän silittää niitä ja hymyilee. "Niin taisin luvata", hän sanoo. Hän kiertää kätensä ympärilleni. Painan pääni hänen rintakehälle. "Ethän sä koita sitä enää ikinä?" sanon kysyvästi. "Mä en voi luvata mitään, koska fakta on, että tää elämä voi painaa kenet vaan maahan ihan millon vaan", Joel sanoo. Ikävä kyllä tuo on täysin totta. "Mutta ainakin mulla on yks iso syy yrittää parhaani elämisessä nyt", Joel jatkaa. Nostan pääni pois hänen rintakehältä ja näprään hänen hupparin nauhoja. "Nimittäin sä", hän sanoo ja silittää poskeani. Kyyneleet polttelevat silmissäni. Koitan pidätellä niitä, mutta muutama pääsee karkaamaan silmäkulmistani. Joel katsoo minua hätääntyneenä ja pyyhkii kyyneliä, jotka ovat alkaneet valua vuolaasti silmistäni. "Mikä on Joonas? Sanoinko mä jotain väärin?" hän kyysyy. Pudistan päätäni. "Mä vaan oon tykänny susta niin kauan, etten mä voi uskoa tätä kaikkea", sanon hymyillen. Joel nyökkää ja painaa suukon otsalleni. Hän painaa pääni rintakehälleen ja silittää hiuksiani. Alan kuulla hyräilyä. Pian hyräily muuttuu hiljaiseksi lauluksi: "I wanna take you somewhere so you know I care. But it's so cold and I don't know where. I brought you daffodils in a pretty string..." Ja tämänkö pitäisi lopettaa itkuni? Joel liu'uttaa kätensä selälleni ja alkaa silittää vuorostaan sitä. Niiskaisen. Vaikka Joel ei laula kovin iloista biisiä, hän saa minut rauhoittumaan. Kuulen hänen sydämen sykkeen. Se on tasainen ja rauhoittava. Silmäni alkavat tuntua raskailta. Pikkuhiljaa ne sulkeutuvat. Tunnen vielä suukon hiuksissani ennen kuin nukahdan.

~~~
Sanoja 567
Okei anteeksi siitä etten osannutkaan tehä tästä söpöä😭anteeks hyppivästä luvusta🥲ja anteeks et valitan