Joonas&Joel

34

~Joel~

Istun sohvalla. Tai siis puoliksi makaan ja Joonas on kietoutuneena ympärilleni. Katsomme tv:stä Netflixiä. Joonas oli valinnut jonkun komedia elokuvan. En ole oikein keskittynyt elokuvaan. Enemmän olen katsellut Joonaksen kasvoja ja silittänyt hänen hiuksiaan painaen välillä niihin suukon. 

"Kuule Joel", Joonas sanoo yhtäkkiä nostaen katseensa minuun. "Hmm?" mumisen kysyvästi. Katson hänen sinisiä, hymyileviä silmiä. "Meillähän ei oo treeneissä mikään hirvee kiire niin, mitä jos me lähettäis johonkin vähän lomalle", Joonas ehdottaa. Katson häntä miettien. Tuo kuulostaa oikeastaan todella hyvältä. Pieni loma kahdestaan Joonaksen kanssa. Se olisi täydellistä. Kaikki Joonaksen kanssa on täydellistä. Epätäydellisen täydellistä. 

"Toi kuulostaa tosi hyvältä. Mihin me sit mentäis?" kysyn hymyillen. Joonas irtautuu vähän minusta ja nousee istumaan. "Lappiin", hän hihkaisee. "Et sit yhtään selkeemmin voi sanoa", hymähdän huvittuneena. "Ylläkselle", blondi kitaristi sanoo nyökytellen päätään. "Siel on kyl hyvät laskettelu rinteet. Voitais mennä laskettelemaan", totean. Joonaksen ilme kirkastuu entisestään. 

"Joo!" hän hihkaisee innoissaan. Naurahdan ja pörrötän hänen hiuksiaan. "Pitää kattoa joku mökki ja vuokrata se. Ja se pitäis tehä mieluusti heti, koska hiihtolomat on alkamassa, mikä tarkottaa sitä, että kohta niitä mökkejä ei oo. Jos niitä on enää nytkään", alan järkeillä. "Kuules Hokka poika. Älä ala yhtään stressaamaan. Tän loman tarkotuksena on rentoutua ja pitää hauskaa. Ei stressata kaikesta mahollisesta", Joonas sanoo tiukasti, mutta lempeästi. 

Huokaisen. "Okei okei. Koitan olla stressaamatta", sanon nostaen kädet ilmaan antautumisen merkiksi. Joonas hymyilee ja painaa suukon poskelleni. "Mut voitais me silti se mökki kattoa", sanon. Joonas kohottaa toista kulmaansa, mutta nyökkää kuitenkin. Hän kurottaa sohvapöydältä läppärini ja avaa sen kannen. 

Kun kone on käynnistynyt, hän näppäilee salasanan. Silmäni pyöristyvät, kun salasana on oikea ja hän pääsee koneelle sisään. "Hei! Mistä sä tiiät mun salasanan?" älähdän ihmeissäni. Joonas naurahtaa. "Kyllä mä tunnet sut", hän sanoo ja menee googleen. Hymähdän. Totta. 

Kiinnitän huomioni Joonaksen toimiin. Hän siirtyy istumaan jalkojeni väliin ja jatkaa mökin etsimistä. Tovin etsimisen jälkeen, löydämme sopivan mökin. Joonas pistää mökin omistajalle viestiä ja sulkee sitten koneen. Hän laskee sen sohvapöydälle ja siirtyy sitten niin, että näkee kasvoni. Hän hymyilee ja tuijottaa minua.

"Pitäisköhän jätkille ilmottaa, että ei tulla treeneihin sit mahollisesti?" kysyn. "Meillä on huomenna treenit. Voiaan kertoa sit", Joonas vastaa. Nyökkään. "Monelta ne treenit muuten oli?" kysyn. Olen ihan pihalla. Miten Joonas onkin aina niin perillä kaikesta? Itse hädin tuskin muistan omaa syntymäpäivääni. En varmaan muistaisi ellei Joonaksen synttärit olisi samana päivänä. 

"Ne alkaa huomenna aamulla kymmeneltä. Kestosta ei oo mitään hajua. Riippuu siitä, minkälainen päivä", Joonas kertoo. "Okei", sanon. "Olihan kaikki tulossa?" kysyn. Joonas nyökkää. "Aleksi tais tulla tunnin myöhässä, kun sillä oli joku meno", hän muistelee. Nyökkään. 

"Haluisiks sä tehä mulle letit?" kysyn. On hieman kuuma ja on tarve saada hiukset tiukasti kiinni. "Toki", Joonas sanoo hymyillen. Hän nousee pois sohvalta ja käy noutamassa harjan ja kaksi paria pompuloita. Hän istuu sohvan selkänojalle ja viitto minua istumaan jalkojensa väliin. Teen kuten hän neuvoo ja nousen istumaan kunnolla. Joonas tekee minulle ensin keskijakauksen ja sitoo toisen puolen hiukset kiinni. Sitten hän siirtää päätäni ja aloittaa tekemään lettiä. 

"Toi elokuva tais muuten vähän unohtua", totean. Joonas naurahtaa vähän. "Niin tais. Mut toisaalta se on komediaa, että tuskin siinä on mitään ihan hirveen merkittävää", hän sanoo. "Niih", hymähdän. Niinhän se taitaa olla. Hymyilen pienesti. Joonaksen viileät sormet tuntuvat kivoilta, kun ne letittävät hiuksiani. Ja älkää keksikö mitään kaksimielistä niistä sormista...

~~~
Sanoja 539