Juoksen lumihangessa paniikissa yrittäen muistaa hengittää. Juoksen niin lujaa kuin pystyn, mutta hengitykseni rohisee ja en saa kunnolla henkeä. On pakko pysähtyä. Hetkeksi. Vedän pari syvää hengen vetoa ennen kuin jatkan. Lähden juoksemaan vielä lujempaa kuin aikaisemmin. Näen edessäni puiston ja päätän juosta sinne. Ketään ei olepuistossa. Miksi olisi?
Herään lattialta. Nousen istumaan ja katson ympärilleni. Vilkaisen seinällä olevaa kelloa ja voihkaisen nähdessäni sen näyttävän 03.48. Olen kyllästynyt heräämään yöllä saman tapaisiin uniin. Herätykseen ei ole montaa tuntia, joten menen suoraa suihkuun.
En tunne ollenkaan väsymystä viileän suihkun jäljiltä. Laahustan huoneeseeni ja alan kuivaamaan hiuksiani. Viimeisen 3 viikon ajan olen herännyt lähes joka yö painajaisiin. Lattialta. Laitan yöhousut takaisin jalkaan ja kömmin sänkyyn. Laitan mp3:sta musiikkia soimaan. Päädyn valitsemaan kappaleistani Ed Sheeranin Give me love:n yrittäen unohtaa painajaisen. Nukahdan jo ennen kappaleen loppumista.
Nousen sängystä todeten, että olen nukkunut herätyksen ohi nähdessäni kellon näyttävän jo 10.25. Työpäiväni olisi kuulunut alkaa 07.00.. En jaksaisi alkaa valmistautumaan, joten soitan pomolleni ja valehtelen olevani kipeä. Minulla on koko päivä aikaa, joten vaihdan vaatteet ja meikkaan nopeasti ennen kuin lähden kohti ostoskeskusta.
Noin 10 minuutin kävelyn jälkeen tulen tutun ostoskeskuksen pihaan. Astun suurista pääovista sisään ja suntaan ensimmäisenä vaatekauppaan. Löydän täydellisen sinertävän topin, jossa lukee keskellä "YOLO". Nappaan sen mukaani ja suuntaan kassalle.
