Puhelimeni soi. Nousen sohvalta ja katson sen näyttöä. Louis. En tiedä vastaisinko, vai antaisinko sen vain soida. Päätän vastata.
"Hei..", sanon epävarmasti.
"Onneks vastasit tähän sentään. Sait varmaan viestini, olisko se sulle ok?"
"Joo, kyl se käy.."
"Hyvä. Onko jo parempi olo?", Lou kysyy huomaavaisesti.
"On. Paljon parempi."
"Hyvähyvä. No soitan huomenna kun oon tulossa hakeen, moikka Elina"
"Okei. Moimoi Louis", sanon ja lopetan puhelun.
Alan laittamaan itselleni ruokaa. Paistan kananmunaa pannulla ja voitelen sillä aikaa leipää. Sammutan levyn ja laitan paistetun kananmunan leipäni päälle.
"Louis teki parempaa", totean itselleni. Alan nauraa, sillä itselle puhuminen ja melkein vieraan miehen ruuan kehuminen vaikuttaa oudolta. Siirryn pöydän ääreen syömään leipää samalla kun avaan koneeni. Menen twitteriin pitkästä aikaa. Jotenkin satun avaamaan Loun profiilin ja katsomaan hänen tweettejä. Nauran hänen suloisille kuville, joita hän on pojista laittanut. Poistun Loun profiilista ja katson ketkä ovat seuranneet minua. Selailen sivua alas seuraten paria. Hetken päästä silmiini pomppaa Louisin nimi, avaan profiilin epäillen häntä feikiksi.
"Omg", totean, kun huomaan Louisin seuraajamäärän ja tutut tweetit. Louis oli seurannut minua! Hihkaisten juoksen hakemaan kännykkäni. Etsin Loun numeron ja näpyttelen hänelle viestin.
"Hei Lou. Tuota, muista ottaa huomenna koruni mukaan. Odotan innolla, että näen pojat! Elina (: "
Lähetin viestin, ja toivoin, että Louis vastaisi pian.
Hetken päästä kännykkäni piippasi. Avasin saapuneen viestin ja luin sen nauraen.
"Tietty otan! Pojat ovat innoissaan eivätkä malta odottaa huomista (; Huomiseen, Lou x "
Loppu illan katsoin televisiota yrittäen keskittyä ohjelmiin. Ajatukseni pyörivät hullunlailla, enkä tiennyt miten pojat suhtautuisivat minuun. Toivoin, että Louis ei olisi paljastanut pojille syytä, miksen tavannut poikia tänään. En halua, että he pitävät minua itkupillinä, jonka Lou pelasti "hullun tappajan kynsistä".
Menin ajoissa nukkumaan ajatellen seuraavaa päivää innoissani.
Yöllä kuitenkin heräsin painajaiseen, samanlaiseen kuin edelliset. Nousin pystyyn paniikissa yrittäen unohtaa painajaisen. Hipsin alakertaan juomaan lasillisen kylmää vettä. Olo tuntui paremmalta, enkä muistanut ahdistavaa painajaista enää. Kello oli 03.16 ja ajattelin ehtiväni nukkua vielä monta tuntia. Kömmin sänkyyn kylmien peittojen väliin ja ummistin silmäni onnellisena.
