Auringon laskettua pojat ilmestyivät talon kulmalta nauraen ja puristaen vettä vaatteistaan. Heitämme Loun kanssa pyyhkeitä pojille ja he asettuivat vierellemme nurmikolle juttelemaan. Pikku hiljaa viimeisetkin auringon säteet ovat häipyneet, joten keräämme pyyhkeet ja viltit ja lähdemme sisään.
"Elina, meijän täytyis varmaan lähtee, tai siis sullaki on huomenna työpäivä ja kello on jo kaheksan, meillä menee kuitenki ajaa täältä", Louis sanoo heittäen pyyhkeet pesuhuoneen lattialle.
"Joo, lähetään vaan. Käyn sanoon pojille vielä moikat", sanon ja juoksen yläkertaan Louis perässäni.
"Me lähetään nyt", sanon pojille, jotka loikoilevat lattialla.
"Äääää, mut kai me nähään viel?", Liam sanoo ja tulee halaamaan minua.
"Joo, tottakai nähään!"
Halaan vielä muita poikia luvaten, että näemme taas.
"Moimoi Elina ja Lou! Ajakki kunnolla Louis, että saat Elinan ehjänä kotiin!", Harry sanoo nauraen.
"Joojoo."
"Moimoi!", huikkaan vielä ovelta ennen kuin lähdemme autolle.
Louis avaa taas minulle auton oven kohteliaasti ja istun penkille väsähtäneenä. Lou kaartaa pois pihasta ja katson ohimenevää maisemaa väsyneenä.
"Noh, mitäs tykkäsit pojista?"
"Ne oli mukavia, ette oo ollenkaan julkisuuden muuttamia, niinku monet on."
"Etsäkään oo alkoholilla tai vastaavalla pilattu 'teini' ", Louis sanoo nauraen täydellistä nauruaan.
"Haha, teini.."
"Minkä ikänen sä oot? Anteeks, unoha, naisen ikää ei saa kysyä", Louis sanoo hymyillen.
"Täytän 20 vähän päälle kuukauden päästä", vastaan nauraen.
"Oikeesti? Sit me pidetään sulle kunnon kekkerit!", Louis huudahtaa.
"Eiii, ei mitään juhlia!", intän vastaan. En kehdannut paljastaa Louisille, että vihasin ylikaiken juhlia. Tai en vihannnut juhlia, vaan kaikki juhlia, joissa jouduin olla esillä enemmän kuin pelkkänä vieraana.
"Jaaa, ei sitte", Louis sanoo surullisena.
Nauran Louisille ja lopulta hänkin alkaa nauramaan. Louis kääntää radion voimakkuutta kovemmalle ja alkaa hyräilemään laulun sanoja. Hymyillen painan pääni lasiin ja kuuntelen Louisin ääntä.
"Elinaa!! Ollaan perillä! Taidat olla tosi väsynyt ku kerran nyt jo nukahit", Louis sanoo aukaisten oman turvavyönsä.
"Häh? Mit.. Ups! Anteeks", sanon nauraen, enkä vieläkään älyä.
"Haha, oot söpö kun nukut..", Louis sanoo ja tulee lähemmäs.
"Oot säkin, äläkä luulekkaan, etten ois nähny susta kuvia kun nukut!", sanon haukotellen.
"Ehkä sä oisit virkeempi jos...", Louis sanoo tullen vieläkin lähemmäs.
"Mitä?"
Tunnen Louisin hengityksen ihollani. Kylmiäväreitä kulkee lävitseni.
"Louis, mitä sä..?"
"Shh..."
Katson Louisia jännittyneenä. Louis nostaa päätänsä ja näkee epäilevän ja jännittyneen katseeni. Yht'äkkiä tunnen Louisin huulet omillani.
"Mit...?", kysyn hänen huulia vasten.
"Oon halunnu tehä tän siitä asti kun nähtiin", Louis kuiskaa.
Hetken vain olemme siinä. Kylmiäväreitä kulkee kehoni läpi ja perhosia lepattaa mahassa. Vetäydyn vähän kauemmas Louisista. Olen varma, että olen punainen, mutta sillä hetkellä en välitä.
"Elina, tää kuulostaa ehkä oudolta.. Mut.. Haluisin, että olisit mun", Louis sanoo takerrellen sanoissa. "Tarkotan, että olisit.. Mun... Tyttöystävä.."
"Kerrotaanko pojille nyt vai huomenna?", kysyn hiljaa hymyillen.
"Oliks toi myöntävä vastaus?", Louis kysyy jännittyneenä.
Nyökkään pienesti Louisille. Louis halaa minua lujasti ja vastaan halaukseen nauraen.
"Kerrotaan pojille sitten kun nähään ne", Louis sanoo hymyillen.
"Okei. Mut mä meen nyt, moikka Lou!", sanon ja astun autosta ulos.
"Moimoi Elina."
Hyppelehdin ovelleni ja avaan sen nauraen.
"Tää ei oo totta!!", sanon nipistäen itseäni.
Menen keittiöön tekemään leivän ja sen jälkeen pujahdan kylpyhuoneeseen suihkuun.
Suihkun jälkeen istun sängylleni nauraen. En voi edelleenkään uskoa sen olevan totta! Katson kännykkääni ja huomaan yhden uuden saapuneen viestin.
"Hei kaunotar ! Moneen oot huomenna töissä? Voin hakee sut, voitas tavata pojat meillä ja kertoo tästä niille.. (; Lou x"
Nauraen vastaan viestiin ja kerron samalla työpaikkani osoitteen. Hymyillen laitan kännykän yöpöydälleni.
