*HARRYN NÄKÖKULMASTA*
Astun sairaalan isoista ovista sisään ja menen suoraan hissin luo. Lou oli selittänyt missä Elinan huone oli, joten osasin mennä sinne ilman hoitajan neuvoja. Kävelen hissiin ja painan neloskerroksen nappia. Hissin pysähdyttyä, kävelen vähän matkaa käytävää pitkin ja pysähdyin Elinan oven eteen.
"Kop kop Elina", sanon koputtaen oveen.
"Mee pois..", kuuluu Elinan ääni hiljaa.
"M-mä tääl, Harry."
"Tuu sisään sitte.." Avaan oven ja suljen sen perässäni. Katson huoneen perälle ja näen Elinan. Toinen silmä lähes mustana ja turvonneena.
"Älä kato mua tollee.." Elina sanoo surullisena.
"Mä oon tosi pahoillani.. Louis on muuten ihan murhe-" Lopetan lauseeni kesken nähdessäni Elinan kasvojen vääristyessä sanoessani 'Louis'.
"Älä oo, ei tää oo sun vikas mitenkään, jja mä pyydän, ettet puhuis Louisista, kiitos.."
"Okei..", sanon istuen Elinan jalkopäähän. "Miten muuten sun olos?"
"Käsi murtunu, lievä aivotärähdys ja lääkärit sai äsken selville, et murtuneen käden lisäks kylkiluu on murtunu.. Hyvin voin.."
"Sä oot vahva, sä pärjäät..", sanon halaten Elinaa hellästi.
"Haha, kiitos Harry." Elinan poskelle vierähtää pieni kyynel jonka pyyhin pois hitaasti.
"Mikä nyt on?"
"E-ei mikään.."
"Elina, mä nään et sua painaa joku, sä voit kertoo mulle!"
"Mä vaan pelkään, että mä menetin Louisin.. Se sano, et mun ois helmpompi elää ilman sitä, mut mä en enää pysty elään ilman sitä! Mä.. Mä vaan en voi päästä Louisista irti.."
"Mä sanon tän vaan, Louis ei oo valmis menettään sua.. Olisitpa nähnyt sen kun se tuli mun luo, mä en oo koskaan, ikinä, nähny sitä noin allapäi! Älä huoli, kyl kaikki viel järjestyy, sun täytyy nyt keskittyy siihen, että SÄ paranet kunnolla! Oot meijän sydämissä.. Tuun käymään taas huomenna, moikka Elina ja hyvää yötä", sanon poistuen Elinan huoneesta.
"Öitä Harry.."
"Louis tekee elämänsä virheen, jos se aikoo jättää noin mahtavan tytön..", mutisen hiljaa kävellessäni autolleni. Käynnistän auton ja lähden ajamaan kotiin.
*LOUISIN NÄKÖKULMASTA*
Odotan Harrya jännittyneenä, sillä haluan tietää mitä hän on mennyt puhumaan minusta Elinalle.. Katson sohvalle, jossa Niall nukkuu kuorsaten. Zayn ja Liam ovat vielä hereillä, mutta näyttävät väsyneiltä.
Lopulta ovelta kuuluu koputus ja Harry pörröhiuksineen astuu sisään.
"No.. Mitäs sairaalalla..?" kysyn hiljaa.
"Louis, Elinalla oli käden lisäks murtunu kylkiluu.. Ja ihan vaan tiedokses, Elina ei kuulemma oo valmis päästään susta irti, se pelkää että sä jätät sen. Jos oisin sä, koittasin korjata nopeesti kaiken, Elina näytti niin surulliselta..", Harry sanoo hiljaa ja tulee istumaan viereiselle sohvalle.
"Mäki välitän siitä, mut mä en uskalla olla enää sen lähellä, mä aiheutan vaan tuskaa ja vahinkoo sille.."
"LOUIS, mieti yön yli! Saat nukkua vierashuoneessa. Zayn ja Liam, te voitte nukkuu patjoilla, käytte vaan hakemassa ne.. Ja Niall taitaa nukkua tossa.."
Laahustan vierashuoneeseen hiljaa ja lukitsen oven perässäni. Istun sängyn reunalle ja toivon, että Elina nukkuisi tämän yön vieressäni.. Kaipaan hänen lämmintä kehoaan, hänen täydellistä hymyä, silmiä. Sitä kuinka hän nauraa sanoessani jotain hölmöä. Ei, en päästäisi Elinasta irti.
Aamulla herään hirveään mekkalaan. Pojat huutavat ja hyppivät sängyssäni ja kun heitän peiton pääni yli, Harry hyppää viereeni huutaen:"AIKA HERÄTÄ LOU! Alhaal on jo aamupala valmis.."
"Menkää pois..", mutisen peiton alta.
"Noup. Me ollaan tääl niiin kauan etsä nouset."
"Hankkikaa elämä", sanon ja heitän peiton pois päältäni. Menen keittiöön jossa tuoksuu erittäin hyvältä.
"Mitä te ootte kokannu?", kysyn innoissani.
"Me ei kokattu niitä, me tilattiin ne..", Liam sanoo nauraen.
"Huijjarit!" Alan kuitenkin syömään hyvällä ruokahalulla. Täyttävän aamupalan jälkeen raahaudun suihkuun.
"Mitä mä oon menny tekeen..?", kysyn hiljaa itseltäni. Kuivaan itseni ja vaihdan puhtaat vaatteet päälle. Avaan ulko-oven ja nappaan vielä takkini kainalooni ennen kuin astun pihalle.
"Louis mihin sä meet..?", Harry kysyy, mutta en vastaa. Suljen vain oven ja hyppäään autooni.
