I'M BAAACK! Lupaan alkaa kirjottelemaan nyt useemmin ja koitan tehdä pidempiä lukuja :)
*ELINAN NÄKÖKULMASTA EDELLEEN*
"Pitäkää hauskaa!" Pojat huutavat vielä ennenkuin astumme koneeseen.
"Pidetään pidetään", Louis huutaa ja tarttuu kädestäni. "Ooks sä valmis?"
"Joo..", sanon vähän epävarmasti, sillä tämä olisi ensimmäinen kerta kun olen lentokoneessa.
"Hyvin se menee, tukit vaan korvas laskeuduttaessa ellet haluu saada päänsärkyä ja korvia kipeiksi."
Löydämme paikkamme ja istumme penkeille laittaen turvavyöt kiinni. Vielä pari viime päivää olivat olleet pientä säätöä, kun laitoimme tavaroita kasaan ja valmistelimme matkaa muutenkin. Valmis passinikin tuli vasta eilen, joten pieneltä paniikilta kumpikaan meistä ei voinut välttyä. Nyt kuitenkin istuin jo koneessa rakkaani vieressä.
Hetken päästä kone lähtee liikkeelle ja lipuu hitaasti kiitorataa pitkin. Vauhti alkaa kuitenkin kiihtymään ja lopulta koneen nokka on jo ilmassa. Puristan Louisin kättä tiukemmin.
"Ei hätää Elina, mä oon tässä", Louis sanoo ja suikkaa nopean suukon poskelleni. Hengitykseni tasaantuu kun kone on kokonaan ilmassa. Irrotan käteni Louisin kädestä ja katson ikkunasta ulos.
"Wow", totean hiljaa ja Louis nauraa vieressäni. "Älä naura, tää on edelleenkin mun eka kerta koneessa."
"En en rakas.."
****
Kone laskeutuu pikkuhiljaa alemmas kohti kenttää. Jännittyneenä puristan Louisin kättä.
"Tääl me ollaan, Ranskassa!" Louis huudahtaa iloisesti. Naurahdan ja katson ikkunasta suurta lentokenttää. Laitan takkini käytävällä päälle ja Louis nappaa käsilaukkuni paikaltani.
"Seuraa mua rakas", hän sanoo tarttuen käteeni. "Täällä on varmaan miljoona paparazzia, eli mennää nopeesti.." Nielaisen jännittyneenä. Juuri nyt en kaipaa haukuttavaksi lehtien kansiin. Seuraan Louisia vilkkaan lentokentän läpi juosten hänen perässään. Odotamme matkalaukkuja hihnan vieressä kärsimättöminä. Kun matkalaukkumme lopulta ilmestyvät hihnalle nappaamme ne nopeasti ja yritämme lähteä huomaamattomasti pois. Myöhäistä. Salama valot räpsyvät ja fanit kiljuvat, kun huomaavat Louisin. Tällä kertaa mukanamme ei ollut turvavartijoita, joten kukaan ei ollut estämässä faneja. Jään Louisista jälkeen fanien tullessa eteeni pyytäen kuvia ja nimikirjoituksia. Otan nopeasti parin fanin kanssa kuvan jonka jälkeen yritän saada Louisin kiinni.
"Elina?!" Louis huutaa hätääntyneenä huomatessaan, etten ollut enää hänen perässään. Yritän ängetä väkijoukon läpi Loun luo, mutta en pääse eteenpäin.
"Mitäs täällä nyt tapahtuu? Menkääs siitä nyt!" Katson oville päin, jossa kaksi virkapukuista poliisia katsoo arvioiden väkimassaa. Mitään ei tapahdu, joten poliisit ärähtävät faneille ja käskevät heitä häipymään. Pidän poliiseista heti.
Pettyneet fanit alkavat poistumaan paikalta. Toinen poliiseista menee Louisin eteen niin, etteivät fanit voi ahdistella häntä. Lopulta kun suurin osa faneista on lähteny pääsen viimein Louisin luo.
"Oothan sä kunnossa?"
"Joo oon, vähän vaan säikähdin tollasta ihmismassaa ympärillä.."
"Tällästä tää julkkiksen kanssa seurusteleminen on", Louis sanoo naurahtaen.
"Ilmeisesti."
Kun pääsemme ulos Louis kävelee määrätietoisena yhden auton luo ja avaa sen oven.
"Louis..? Tota.."
"Tuu Elina!" Louis sanoo istuen takapenkille. Istahdan Louisin viereen ja katson varovasti kuskia. Hän on tukeva keski-ikäinen mies ja näyttää mukavalta.
"Hei", sanon kuljettajalle. Hän katsoo peilinkautta hymyillen minuun ja nyökkää. Louis selittää kuljettajalle paikan, jonne hän meidät vie.
"Mitä sä haluaisit tehdä täällä rakas?"
"Käydä kattoos Eiffel tornia!"
"Meillä on viikko aikaa, eiköhän me siellä keritä käymään. Mä oon jo kyllä suunnitellu vähän tätä viikkoa.."
Katson väsyneenä ikkunasta ulos. Olemme Pariisissa, sillä näen kauempana Eiffel tornin. Kuljettaja naurahtaa kun vilkaisee peilistänsä. Ilmeisesti näki upean ilmeeni. Hahhah.
Hetken päästä auto pysähtyy hienon hotellin eteen. Louis maksaa kuljettajalle ja kiittää häntä. Nostan matkalaukkumme auton takarontista juuri ennen kuin Llouis ehtii nostaa ne.
"Älä rasita ittees kulta! Loma on lepäämistä varten!" Samassa kuuluu hirveää kiljumista. Mahtavaa, fanit löysivät hotellimme.
"Unohda kaikki mitä mä äskön sanoin. Mä en sanonut mitään. En mitään.." Alan nauramaan samalla kun juoksemme matkalaukkujen kanssa sisälle. Kirjaudumme sisään ja menemme hissiin nopeasti. Onneksi ovivartijat olivat pysäyttäneet fanit. Ei sillä ettenkö pitäisi heistä, mutta kai joskus Louiskin ansaitsee päästä rauhaan ja eroon mediasta sekä faneista..
Hissin pysähdyttyä neloskerroksessa kävelemme pitkää käytävää pitkin ovellemme. Louis avaa oven ja työntää ensin matkalaukut sisään.
"Woah!!" totean kun astun Louisin perässä sisään. Huone on juuri sopivan kokoinen kahdelle. Sänky on "upotettu" seinään (En osaa selittää sitä järkevästi!) ja pienikeittiö sekä sohva ovat samassa tilassa.
"Kello on jo aika paljon, jos mennään huomenna paremmin katteleen paikkoja, säkin oot varmaan väsynyt."
"Joo", vastaan haukotellen.
