Nousemme Loun kanssa maasta vaatteet märkinä. Juoksemme sisälle nauraen ja toivoen, että naapurit eivät olisi huomanneet mitään.
"Ootas mä annan sulle pyyhkeen, nii voit yrittää kuivata ittees. Tuon jotkut mun shortsit ja t-paidan sulle kans", Louis sanoo juosten pesuhuoneeseen ilmeisesti hakemaan pyyhettä.
"Okei..", sanon Louisin jo kadottua pesuhuoneeseen.
Hetken päästä Louis palaa ja ojentaa minulle pyyhkeen ja vaatteet.
"Kiitos", sanon hymyillen.
Menen pesuhuoneeseen ja alan ensimmäisenä kuivaamaan märkiä hiuksiani. Kun hiukseni ovat jo vähän kuivemmat vaihdan Louisin lainaamat vaatteet päälle. Louisin antama t-paita on vähän iso, mutta en anna sen häiritä. Shortsit olivat sopivat, ja ne päälleni vaihdettua hipsin keittiöön, jossa Louis oli.
"Haha, sähän näytät ihan multa. Hiukset ja kasvot vaan on vähän erillaiset..", Louis sanoo nauraen. Louis on jo käynyt vaihtamassa vaatteet. Hänellä on myös shortist ja t-paita päällä.
"Ehkä en kuitenkaan näytä", sanon nauraen ja istun Louisin viereen pyödän ääreen.
Louis avaa koneen ja menee twitteriin. Käännyn pois päin siksi aikaa, kun Louis kirjoittaa salasanansa.
"Mitä ihmettä?!", Louis huudahtaa ja käännyn katsomaan koneen näyttöä. Koko twitterin etusivu on täynnä samantyylisiä tekstejä.
"LOUIS AND ELINA KISSING! OMG I CANT BELIEVE THIS!!"
"Mitä?! Avaa toi tweetti", sanon jännittyneenä.
"Ei...Tää ei oo totta!", Louis huudahtaa kuvan avaamisen jälkeen. Kuvassa minä ja Louis makaamme nurmikolla suudellen.
Istun paikoillani paniikissa. Olisiko loppu elämäni kuvaa kuvan jälkeen? Jokaikinen liikkeeni kuvattaisiin ja jaettaisiin pitkin internettiä. En voinut uskoa tätä todeksi. Halusin juuri nyt palavasti vajota maan alle, ja palata takaisin ötökkänä. Tämä ei ole totta!
"Louis...", sanon pidätellen itkua.
"Niin..?", Louis kysyy hiljaa.
"Mitä me tehään? Miten me enää pystytään liikkua missään yhdessä?"
"Em..Emmä tiiä..Mä en tiedä", Louis sanoo.
Louis katsoo minua järkytys kasvoillaan ja oma ilmeeni taisi olla aika lailla samanlainen, sillä Lou halaa minua selittäen, että kaikki järjestyisi. En uskonut yhtäkään sanaa.
"Mmm, tota, mä lähen nyt kotiin.. Nähään taas pian, vai?"
"Ootko varma et haluut kävellä yksin? Ja sulla on mun vaatteet päällä, herättää varmasti vastaantulevissa faneissa ihmetystä.."
"Ai hitto..", sanon onnettomana.
"Mä heitän sut kotiin.", Louis sanoo ja lähtee jo ovelle. En voi muuta kuin seurata perässä.
Louis ajaa pois pihastaan ja katsoo jännittyneenä minua.
"Onko tää tällästä koko ajan?", kysyn paniikissa.
"Eei, en usko. Kyl tää tästä laantuu. Lehdet saa uusia jutun aiheita ja twitterissä vaihtuu puheenaiheet koko ajan. Älä huoli Elina", Louis sanoo.
Hetken päästä olemme jo taloni pihalla. Louis kurottautuu antamaan hellän suukon poskelleni minun hyvästellesä hänet.
"Moimoi Elina. Nähään pian", Louis sanoo ja suljen auton oven hiljaa kiinni.
Katson kun Louisin auto katoaa näkyvistä ja avaan oveni. Astun sisään ja laitan oven perässäni kiinni.
Kiljaisen ja valun maahan istumaan. Alan itkemään hysteerisesti enkä pysty lopettamaan. Katson ympärilleni väittäen itselleni tämän olevan unta. Paniikissa nousen ja lukitsen oven, ettei tämä toistuisi. Sen jälkeen otan kännykkäni taskusta ja valitsen Louisin numeron.
Louis vastaa iloisesti, mutta kuullessaan murtuneen ääneni hän muuttuu vakavaksi. Lopetan puhelun ja odotan Louisia. Lou sanoi, että kääntyisi samantien takaisin.
Pari minuuttia puhelun jälkeen kuulen koputuksen ovella. Avaan oven Louisille niiskauttaen.
"Elina! Sä oot itkeny! Mikä nyt on..?", Louis kysyy ja halaa minua paniikissa.
Osoitan taakseni ja Louis kohottaa katseensa.
"MITÄ?!", Louis huutaa.
Purskahdan itkuun ja juoksen vessaan. Katson itseäni peilistä ja yritän koota itseni.
"Ryhdistäydy....!", sanon itselleni. Kuitenkin alan taas itkemään.
"Elina, saanko tulla?", Louis kysyy ovella.
"Joo..", sanon kääntyen pois päin.
"Kyl me toi saadaan siivottua. Pyydetään pojatki siivomaan!", Louis sanoo.
"Mmm..."
"Mennään nyt kattoon ettei mitään arvokasta oo viety!", Louis sanoo ja tarttuu käteeni.
Olohuone on pommin jäljiltä. Tavarat ovat pitkin poikien huonetta ja lähes kaikki taulut ja muut seinällä olleet tavarat on tiputettu. Keittiöön en edes uskalla mennä. En halua nähdä millainen sotku siellä on. Yht'äkkiä muistan, että jätin kameran ja lompakkoni yöpöydälle.
Juoksen rappuset ylös ja avaan huoneeni oven. Huoneessani ei ollut niin sekaista kuin alhaalla, mutta näin heti, että kamerani oli siirtynyt yöpöydältäni sängylleni. Siihen oltiin siis koskettu. Myös lompakkoni oli eri paikassa. Avasin sen nopeasti ja tarkistin, että kaikki rahani ja korttini olivat tallessa.
"JES!", huudahdan, kun huomaan, että mitään ei oltu otettu.
"Onhan kaikki tallella?", Louis kysyy huolestuneena.
"On, jokaikinen seteli ja kortti!"
"Hyvä! Soitetaanko pojat tänne? Alotettas siivoominen mahdollisimman nopeesti, et saat taas 'normaalin' kotis takas.''
"Joo. Soitetaan vaan..", sanon hiljaa.
