*LOUISIN NÄKÖKULMASTA*
Viimein olen perillä sairaalassa. Pysäytän auton ja juoksen pääoville. Avaan ovet jännittyneinä ja yritän löytää tiskin, jossa kerottaisiin missä Elina on.
"Hei, anteeks. Tota missä Elinan huone on? Se tuotiin hetki sitten tänne.." Ilmeisesti hoitaja älysi ketä Elinaa tarkoitin, koska hän osoitti käytävän päässä oleva hissiä ja neuvoi missä huoneessa hän on. Kiitän nopeasti hoitajaa ja hölkään hissin luo. Painan neloskerroksen nappia ja hissi lähtee liikkeelle. Käännyn ympäri ja näen edessäni koko hissin seinän täyttävän peilin. Katson itseäni miettien miten pahasti Elinaa on sattunut. Lopulta hissin ovet aukeutuvat ja astun hissistä pois hiljaa. Kävelen vähän matkaa vielä käytävää pitkin ja pysähdyn yhden oven eteen. Koputan oveen, mutta kukaan ei tule avaamaan. Astun ovesta sisään ja katson huoneen perälle. Elina.
"Elina!", huudahdan juosten hänen sänkynsä luo. Elinalla on yllään sairaalan valkoiset vaatteet ja hänen ympärillään on hirveä määrä letkuja. Elinan silmät ovat kiinni ja en ole varma onko hän vielä tullut tajuihinsa missään vaiheessa tippumisen jälkeen.
"L-louis?", hiljainen ääni kysyy.
"Elina!!", sanon ja halaan häntä. Elina kiljahtaa vähän, ja irrotan samantien käteni hänen ympäriltään paniikissa.
"A-anteeks rakas... Mun ois vaan pitäny päästää sut samantien pois..Ei, mun ei ois missään vaiheessa pitäny nostaa sua mun syliin.."
"Ei Louis! Älä syyttele ittees! Mä oon ihan kunnossa.."
"Mitä sulle on käynyt? Tai siis murtuko jotain..?", kysyn hiljaa silittäen Elinan otsaa.
"Oikee käsi murtunu.. Ja kuulemma lievä aivotärähdys ja maha täynnä raapaleita.. Muuta ne ei oo viel saanu selville." Vasta nyt katson Elinaa kunnolla. Elinan toinen käsi on paketissa ja toinen on täynnä raapaleita. Elinan kasvot ovat ihan kalpeat. Toinen silmä hieman turvonnut ja punainen.
"Elina oikeesti, mä oon tosi pahoillani! M-mä en tiiä miten mä voin korvata tän! Mä oon vaan aiheuttanu kaikkee huonoo vetämällä sut mun elämään! Sen lisäks, että susta kirjotellaan kaikkee väärää, sä joudut kokeen tän! Mä en kestä nähdä et sua sattuu. Ehkä on parempi että tää jää tähän, en haluu et satutan sua enempää.."
Yht'äkkiä Elina purskahtaa itkuun. Silitän hellästi hänen poskea kyynelten valueassa pitkin Elinan poskia.
"E-ei Louis, ei! Sä et voi sanoo noin! Sä et ymmärrä kuinka tä-tärkee sä oot mulle!", Elina sopertaa itkien.
"Kyllä mä voin, mä vaan en halua et sua sattuu enempää mun takia..", sanon painaen nappia josta kutsutaan hoitaja paikalle. "Täällä tarvittais varmaan lisää kipulääkettä..", sanon kun hoitaja astuu huoneeseen. Ennen lähtöäni katson vielä ovelta kalpeaa Elinaa.
*ELINAN NÄKÖKULMASTA*
Ei Louis voinut tehdä niin. Hän ei voinut vain lähteä tylysti sanomatta mitään.. Katson ovelle, perunsanani. Kyllä hän lähti. Sanomatta mitään. Lisää kyyneliä valuu poskelleni ja hoitaja katsoo minua pelästyneenä.
"Sattuuko johonkin? Jos lisään vielä kipulääkettä..", hoitaja sanoo ja lisää kipulääkettä. Sen tehtyään hoitaja poistuu äänettömästi. Pikkuhiljaa silmäluomeni alkavat sulkeutumaan. Kuulen käytävällä jonkun huutavan Louisia. Pikkupojat juoksevat huoneeseeni ja toinen niistä kiljuu:"EI TÄÄ OO ÄITIN HUONE! LOUIS SÄ HUIJASIT MUA!" Toinen pikkupoika alkaa nauramaan ja he häipyvät nopeasti huoneestani. Louis. Kyyneleet valuvat taas poskiltani, näin vahva olen. Lopulta kuitenkin silmäni painuvat kiinni ja nyyhkytykseni loppuvat.
*LOUISIN NÄKÖKULMASTA*
Lysähdän autoni penkille hiljaa. Mitä olen mennyt tekemään? Säpsähdän, kun kännykkäni alkaa soimaan. Harry.
"Moi Harry.."
"Louuuu! Sä tuut nyt mun luo. Pojat on tääl jo, ota Elina mukaan! Nähään kohta, moi", Harry sanoo ja lyö luurin. Jaha. Käynnistän auton ja lähden ajamaan kohti Harryn taloa.
Hetken päästä olen Harryn talon luona. Jätän auton tien viereen ja koputan kevyesti oveen. Niall avaa oven kysyen missä Elina on. Astun sisään ja jätän takin naulakkoon. Menen Niallin perässä Harryn suureen olohuoneeseen jossa muut pojat jo ovat.
"Louiss!", Harry huutaa sohvalta.
"Harryy..", sanon innottomasti.
"Missä Elina on?", Zayn kysyy. Istun yhdelle vapaina olevista nojatuoleista ja yritän muotoilla päässä pyörivät sanat järkeväksi lauseeksi.
"Elina.. Elina on sairaalassa..", sanon hiljaa. Pojat hiljenevät ja tunnen kuinka kyyneleet polttavat taas silmiäni.
"M-miks? Mitä sille on käynyt?", Harry kysyy paniikissa.
"Kaikki on mun syytä.. Ilman mua se ei makais nyt sairaalas. Ilman mua se ei olis joutunu lehtien etusivuille toimittajien tekaistujen juttujen takia. Ilman mua se ei sais vihaa päällensä joiltakin faneilta. Ilman mua sillä ois parempi olla.."
"Louis! Lopeta, ei se sun syytä oo että Elina on sairaalassa! Älä syyttele ittees", Liam sanoo isällisesti.
"Mistä te sen tiiätte, että ei oo mun vika et Elina makaa sairaalas!? SE ON MUN VIKA! Jos mä en ois nostanu sitä syliin aamulla. Jos oisin päästäny sen pois heti kun se sano haluavansa pois. Jos en ois astunu lähellekkään rappusia Elina ei makais sairaalassa nyt!"
"Louis, mitä on tapahtunu? Sä voit kertoo meille kyllä!", Harry sanoo paniikissa. Aloitan hiljaa kertomaan aamun tapahtumia. Pojat kuuntelevat hiljaa ja Harryn kasvoista näkee, että hän on alkamssa itkemään, kun selitän mitä sanoin Elinalle ennenkuin lähdin sairaalasta.
"Voi ei... Louis, jos mä meen yksin käymään nyt sairaalalla, päärjäätkö sä täällä?", Harry kysyy.
"Pärjään..", sanon hiljaa.
