Yritin tehdä pidemmän luvun, koska tää on 20 luku ! Weheyy!
*ELINAN NÄKÖKULMASTA*
"Pari päivää vielä tarkkailtavana täällä, sen jälkeen saat lähteä. Mutta et saa nukkua yksin. Jonkun täytyy tarkistaa muistisi öisin, ja pitää huolta ettet satuta itseäsi kääntyessä.."
Katson hoitajaa ärsyyntyneenä. "Eli, en saa nukkua yksin..?"
"Et."
"Mahtavaa..", kuiskaan hiljaa. Hoitaja poistuu huoneesta ja jään ärtyneenä huoneeseen. Kenen luokse menisin, tai kuka luokseni tulisi? Äiti..? Ei. Isä..? Ei. Louis..? Ei. Tai.. Ehkä. Samassa ovelta kuuluu koputus.
"Sisään..", sanon hiljaa ja odotan kuka sisään tulee. Louis. Hienoa..
"Moi Elina", Lou sanoo hiljaa ja lähestyy sänkyäni.
"Moi.."
"Tota.. Elina, mä oon tosi, tosi pahoillani siitä mitä mä sanoin. M-mä en tarkottanut yhtäkään sanomistani sanoista. Paitsi ehkä sitä, että sä et ois tääl jos-", keskeytän Louisin mulkaisemalla häntä pahasti.
"Voidaanko me vaan unohtaa kaikki vanha? Mä en jaksais puhua tästä enää.."
"Joo, tietty voidaan. Mut mmm, millon sä pääset pois täältä?"
"Parin päivän päästä, mut se edellyttää sitä, että mulla on joku, joka herättää mut öisin ja kyselee multa muistiin liittyviä kysymyksiä.."
"Onko sulla jo joku joka hoitaa ton?"
"Ei.. Ja sen takia vietän tääl varmaan loppuelämäni."
"Mut.. Enkö mä vois hoitaa sen? Mä tiedän, että meillä on ollu kaikkee tässä välissä, mut jos sä viel luotat muhun, mä voisin hoitaa sen.."
"Kai se käy..", vastaan hiljaa, mutta sisälläni hihkun innosta, ehkä Louis ei oikeasti tarkoittanut sanojaan.. Ehkä merkitsen hänelle vielä jotain!
"Elina?"
"Louis?"
"Älä luulekkaan, että mä teen tän vaan sun vuokses, mä teen tän meidän vuoks. Meidän", Louis sanoo ja suutelee minua kevyesti otsalle.
"Mä rakastan sua.."
"Mä rakastan sua enemmän.."
"Louis? O-onko sulla kiire mihinkään? Tai siis voisiks sä jäädä tänne?"
"Ei tietenkään oo. Mä en jätä sua enää!" Louis sanoo. Siirryn vähän sivumalle, jotta Lou mahtuu kunnolla ahtaaseen sänkyyn. Katson hänen vahvoja käsiä jotka ovat kietoutuneet kevyesti ympärilleni. Suljen silmäni onnellisena.
******
"Anteeksi, mutta vierailuaika on ikävä kyllä loppunut", kuuluu huoneen toisesta päästä. Säpsähdän hereille ja katson Louisia.
"Pari yötä vielä, niin saat nukkua taas vieressäni. Nähdään huomenna kulta", Louis sanoo ja häipyy hoitajan mukana ovesta. Katson kelloa väsyneenä. Se on jo vähän yli kuusi. En tunne yhtään väsymystä, joten alan riisumaan vaatteita ja siirryn suihkuun. Vasta lämpöisen veden alla seisoessani tajuan, että kipsi on vielä käteni ympärilläni. En kuitenkaan välitä, kai joskus saa unohtaa asioita? Naurahdan ja hieron shamppoon hiuksiini.
Suihkusta päästyni vaihdan vaatteet päälleni ja yritän kuivata hiuksiani, vaikkakin huonoin tuloksin. Toisen käden kipsin takia en voi harjata hiuksia samalla kun kuivaan niitä kuivaimmella. Kättä alkaa särkemään hieman, joten pyydän napin kautta hoitajan paikalle.
