Luku 14.

840 23 7
                                    

 Hetken päästä pojat koputtavat oveen. Istun sohvalla tuijottaen kaukaisuuteen, joten Louis käy avaamassa lukossa olevan oven.

"Emmä olettanu, et se näin paha ois...", Harry sanoo nähdessään taloni.

"Kiva kiitti, toi varmaa helpottaaki hirveesti Elinan oloo..", Louis sanoo.

"Miten tää on tän näkönen?", Liam kysyy epävarmasti.

"Joku, tai jotkut oli ilmeisesti murtautunu tänne..", Lou sanoo hiljaa.

 Yht'äkkiä muistin erään asian. Töihin lähtiessäni, minulla oli niin kiire, etten muistanut lukita ovea..

"Louis.. Mä en muistanu lukita ovee kun lähin töihin aamulla.."

"Voi ei... Eli meille ei korvata mitään..", Louis sanoo onnettomana.

"Eikö..?", kysyn paniikissa.

"Ei.."

"Alotetaan nyt siivoon, että saadaan Elinan koti vähän normaalimman näköseks taas", Liam sanoo alkaen nostelemaan tauluja lattialta. Alan keräämään lasinsirpaleita lattialta varoen, että en astuisi itse yhdenkään päälle. Niall auttaa Louisia siirtämään yhden isoista kasviruukuistani oikealle paikalle.

"Kyl me tää saadaan siivottua, älä huoli!", Harry sanoo halaten minua kevyesti.

 Menen rappuset ylös ja alan siivoamaan omaa huonettani, joka ei ole yhtä sekainen kuin alakerta. Nostan herätyskelloni takasin yöpöydälleni ja siirrään yöpöytää vähän kauemmas sängystä. Lysähdän sängylle väsyneenä.

 "Elinaaa, herää! Me ollaan valmiita!", Louis sanoo ja tökkäisee minua, että nousisin.

"Oikeesti? Ja mä laiskottelin tääl, haha."

 Louis tarttuu käteeni ja nousen sängystä väsyneenä. Päästyäni huoneestani pois, Louis laittaa käden silmilleni ja johdattaa minut alas varovasti.

"Ootko valmis?", Louis kysyy nauraen. Nyökkään pienesti ja Louis vetäisee kätensä pois silmiltäni.

 Alakerrassa kaikki on omilla paikoillaan, pari taulua puuttuu seinältä, mutta muuten kaikki on samanlailla kuin aikaisemmin.

"Te ootte ihania!", huudahdan ja halaan Louisia. Pojat tulevat nauraen lähemmäs ja halaan heitä kiitellen innoissani.

"Nyt tää näyttää jo asuttavalta!", Niall sanoo nauraen.

"Haha. Haluutteko syödä jotain? Jos toi sade on lakannut, voitas grillata.."

"Joo!", Niall sanoo ensimmäisenä. Nauraen vilkaisen ikkunasta pihalle ja onneksemme sade on lakannut.

 Harry lupasi olla kokkina, joten menen pihalle Harry perässäni ja näytän miten grilli toimii.

 Hetken päästä istuimme yhdessä pöydän ääressä syömässä ja nauramasssa. Harry oli saanut lihasta juuri täydellistä, ja Louisin tekemä salaatti salaatti sopi hyvin sen kanssa. Vaihdoimme puheen aiheita lennosta ja nauroimme niin paljon, ettei syöminen hetkeen onnistunut.Syötyämme, juoksin sisälle hakemaan jälkiruokaa. Louis juoksi perääni nauraen.

"Mä voin ottaa noi", Louis sanoo minun ottaessa kaapista lasi-astioita.

"Ookei, mä otan tän paketin", sanon ojentaen Loulle astiat.

"Nammm, jäätelö", Niall sanoo nauraen. Muutkin alkavat nauramaan ja istumme Louisin knassa takaisin pöydän ääreen. Jaamme kaksi jäätelöpakettia kuudelle ja alamme syömään jäätelöitä tyytyväisinä.

 Yht'äkkiä vesipisaroita alkaa tippumaan taivaalta. Katson ylöspäin ja näen uhkaavan näköisiä pilviä. Nappaamme tavarat ja puoliksi syödyt jäätelöt mukaamme ja juoksemme sisälle sateen yltyessä. Nauramme kippurassa lattialla emmekä pysty lopettamaan.

 Viimein, kun naurumme lakkaa, muistamme, että jätimme kännykät yhdelle ylimääräiselle penkille. Juoksemme pihalle ja otamme kännykät penkiltä.

"Tää ei mee enää päälle!", Zayn huudahtaa.

"Ehkä ois hyvä, jos pitäs kännykkää aina taskussa..", Harry sanoo nauraen ja näyttää omaa kuivaa kännykkäänsä.

"Harryyy!", sanon nauraen.

 Yritämme kuivata kännyköitämme, Harryn katsoessa vieressä. Irrotamme kännyköiden akut ja panemme ne omiin riisikulhoihin kuivumaan.

"Sehän päätty hyvin!", Louis sanoo nauraen, emmekä muutkaan pysty muuta kun nauramaan.

Ikuisesti nuoriaWhere stories live. Discover now