Juoksen ympäri taloa etsien kenkiäni. Kymmenen minuutin päästä Louisin pitäisi olla ovella. Juoksen yläkertaan ja avaan kaappini. Pengon vaatekaappini pohjaa, kunnes tunnen kädessäni koron. Nappaan kengän ja etsin sen toisen parin vaatteitteni alta. Juoksen vessaan katsomaan vielä kerran, että hiukseni ovat kunnossa.
Ovikello soi ja juoksen rappuset alas avaamaan oven.
"Hei Elina! Wow, näytät upealta!", Louis sanoo minun päästäessäni hänet sisään.
"Hei Lou", sanon laittaen kengät jalkaan.
"Noh, oletko valmis?"
"Joo, tai en. Käyn vielä hakemassa neuleeni, voit mennä jo autoon."
Louis menee pihalle ja itse juoksen yläkertaan hakemaan neuleeni kaapista. Pengon taas vaatteitani löytääkseni harmaan neuleeni, joka sopii yhteen vaalean paitani ja sinisten farkkujen kanssa. Käteni koskettavat jotain sileää. Nostan vaatteitteni alta paperin palan. Valokuvan. Käännän valokuvan oikein päin ja henkäisen ahdistuksesta. Kuvassa olen isän sylissä. Kuvassa hymyni on aito. Niin myös isäni hymy.
Kuva tippuu käsistäni lattialle. Se lipuu kaapin alle. Hetken istun lattialla järkyttyneenä löydöstäni. Haluan pysyä vahvana, en alkaisi itkemään. Silmiäni kirvelee, pidättelen itkua silti. Tuijotan vain kuvan reunaa joka näkyy kaapin alta. En pysty liikkumaan, kaikki lapsuuden muistot lipuvat mieleeni. Kaikki ne hetket jolloin isä antoi minulle vauhtia keinussa, ne hetket kun sain hyvän numeron kokeesta ja isää suukotti otsaani kehuen minua. Ne hetket kun katsoimme televisiota yhdessä ja nukahdimme sen ääreen. Kaikki hyvät muistot muistuivat mieleeni.
Olin huomaamattani alkanut itkeä. Annoin itkun vain tulla. Muistelin miltä tuntui tulla kotiin ja nähdä isä odottamassa keittiössä valmiina halaamaan pikku kultaansa. Yritin muistaa miltä isän lämmin halaus tuntui.
Oveeni koputettiin. Samassa olin seisaalla ja yritin pyyhkiä kyynelteni jälkiä poskiltani. Meikkini olivat levinneet. Louis astui ovesta sisään ja minä käännyin ikkunaa kohti niiskauttaen ja pyyhkien tummia kyynelvanoja poskiltani.
"Elina, onko kaikki hyvin?", Louis kysyy hätääntyneenä.
"Joo on. Sä voit mennä autoon. Tuun ihan just."
"Eikun oikeesti. Kylmä nään et sul on joku hätänä!"
"Ei oo. Mee nyt vaan", sanon nopeasti.
"Nyt saat kertoo!", Lou sanoo kääntäen minut häntä kohti.
"Mit.. Sähän oot itkeny! Nyt kerrot oikeesti mikä sul on hätänä!", Louis sanoo paniikissa.
"Voidaanko nyt vaan lähtee? Ollaan jo myöhässä."
"Me ei mennä minnekkään ennenku sä kerrot mikä sul on hätänä. Mä voin myös soittaa pojille ja sanoo, että me ei tullakaan."
Istun sängyn reunalle Loun jäädessä seisomaan keskelle lattiaa.
"Mä etin mun neuletta ja.... Löysin yhen kuvan", sanon hiljaa.
"Ja..?", Louis sanoo kärsimättömänä.
"Siinä olin mää ja isä."
Louis tulee hiljaa luokseni ja halaa minua.
"Voi ei.. Ei sun Elina mun takia tarvi esittää vahvaa, sä voit itkeä tai huutaa, mitä ikinä haluat tehdä. Mä pysyn tässä", Louis sanoo hiljaa silittäen selkääni.
En vieläkään vastaa halaukseen enkä edes itke. En kykene tehdä mitään, en kykene ajatella selkeästi.
"Louis", sanon hiljaa.
"Niin?"
"Voisinko tavata pojat joku toinen päivä? Musta.. Musta ei vaan tunnu siltä, et voisin tavata ne nyt. Haluisin olla yksin."
"Joo, tietty voit. Soitan niille ja sovin jonkun toisen päivän. Haluutko et jään?"
"Mä oisin mieluummin yksin nyt, jos et pahastu."
"Ei, en tietenkää! Mä kyl ymmärrän. Soita tai laita viestiä jos tarvit jotain, mä lähden nyt", Louis sanoo poistuen ovelle.
"Nähään taas", sanon tylysti.
"Pärjäile Elina", Louis sanoo ja poistuu.
Toivon, että Louis ei loukkaantunut. Olin tyly, mutta en tiennyt mitä ajatella. Kännykkäni piippasi. Avasin viestin, jonka Lou oli lähettänyt.
"Oletko huomenna vapaa? Pojat haluaisivat nähdä sinut huomenna. Pärjäile. Lou x"
Viestin katsottuani suljen kännykän. Juuri nyt en välitä mistään. Istun vain sänkyni reunalla. Lopulta ryhdistäydyn ja menen alakertaan. Olo tuntuu toimettomalta, enkä tiedä mitä minun kuuluisi ajatella. Menen keittiöön ja laitan radion päälle. Radiosta soi Coldplay Fix you. Alan hyräillä sen sanoja, kunnes kertosäkeen tultua alan miettimään miten pahasti olin voinut mokata kaiken. Koko elämän suhteen.
