Luku 24.

680 18 2
                                    

"Rakaaas, herää! Elinaaaaaaaaa!!" Louis huutaa vieressäni. Nappaan tyynyn pääni alta ja pamautan Louisia sillä.

"Oon jo hereillä..", sanon haukotellen.

"Hyvä", Lou sanoo painaen suukon huulilleni. Vastaan suudelmaan ja nousen istumaan katkaisematta suudelmaa.

BOOM.

Tunnen edelleen ilotulitusten räjähtävän suudellessamme.

"Tota... Jos me mennään syömään nyt..", mutisen Louisin huulia vasten. Vetäydymme suudelmasta hymyillen. Louis nousee sängyltä ojentaen kätensä minulle. Tartun käteen naurahtaen ja nousen itsekkin ylös sängyltä.

"Hotellilla pitäs olla vielä tähän aikaan aamupala, jos ei oo niin mennään jonnekkin muualle", Louis sanoo meidän ollessa hississä. Käännyn katsomaan itseäni hissinpeilistä. "Mä oon sitä mieltä, että meijän täytyy ottaa kuva ja julkasta se twitterissä.. Mä haluan että kaikki näkee mun maailman kauneimman tyttöystävän just nyt!" Louis sanoo päättäväisesti kaivaen kännykkäänsä taskustaan.

"Mut Louis.. Mä näytän hirveeltä! Just heränneenä jja hiukset sekasin!" vastaan nauraen.

Louis ei kuitenkaan välitä, vaan laittaa kätensä ympärilleni ja ottaa peilin kautta kuvan meistä. Meistä. Vieläkin on vaikea uskoa, että Louis on minun.. Ja minä Louisin.

"Elina? Tuuksä?" Louis kysyy nauraen hissin ulkopuolelta. En ollut edes huomannut, että hissi oli pysähtynyt alimassa kerroksessa.

"Joo.. Tuun mä", vastaan nauraen vilkaisten vielä kerran itseäni peilistä.

Onneksemme aamupalaa oli vielä tarjolla.

Louis käy maksamassa meille aamupalan ja palaa sitten viereeni. Nappaan lautasen ja otan leivän leipäkorista. Voitelen sen ja laitan lautaselle juustoa ja tomaatin viipaleita. Louiskin oli saanut otettua leivän ja sen päälle juustoa ja kinkkua sekä kurkkua. Siirymme yhteen vapaaseen pöytään varoen kaatamasta kaakaoitamme lattialle.

Syötyämme nousemme hissillä takaisin neloskerrokseen. Päätän vaihtaa pyjama housut farkkuihin ja superman paitani valkoiseen toppiin. Laitain vielä hiukseni löysälle nutturalle ja lisään vähän ripsiväriä. Louis vaihtaa itsekkin lökänsä farkkuihin ja siniseen paitaan. Ei sillä, että katsoisin vessan peilin kautta...

"Ooksä rakas valmis?" Louis kysyy koputtaen vessan raollaan olevaan oveen.

"Joo oon, mennään vaan."

Menemme taas hissillä alakertaan ja astumme hotellin ovista ulos. Aurinko lämmitti vähän pilvien takaa, mutta muuten ilma oli viileä. Onneksi otin neuleeni mukaan.

"Sama kuljettaja joka meijät eilen toi tänne, lupautu kuljettamaan meitä tän koko reissun ajan, sen pitäs olla jossain tääl parkkipaikalla.", Louis sanoo tähyillen parkkipaikan autojen joukosta mustaa autoa.

"Se on varmaan toi", sanon osoittaen parkkipaikan toiselle puolelle pysäköityä mustaa autoa.

"Joo, on se toi", Louis sanoo napaten minua kädestä lähtien kävelemään kohti mustaa autoa.

Louis avaa takapenkin oven toivottaen huomenta kuljettajalle. Istun itsekkin takapenkille toivottaen huomenet kuljettajalle.

"Louiiiiiiis, nyt saat kertoo mihin me ollaan menossa!"

"Elinaaaaa, mennään kattoon Eiffel-tornia!"

"Jeee!" hihkaisen innoissani ja kuljettaja naurahtaa etupenkillä.

Koska hotellimme sijaitsee Pariisissa, ei kestänyt kauaakaan kun olemme jo Eiffel-tornin luona. Louis ja minä kiitämme kuljettajaa ja poistumme autosta.

"Mennäänkö?" Louis kysyy puristaen kättäni.

"Joo. Mä vaan varotan, mä en tonne ylös saakka tuu!"

"Ei tarvi rakas, sano sitten kun haluat pois."

Louis maksaa sisäänpääsy maksun jonka jälkeen pääsemme nousemaan ensimmäiseen kerrokseen. Katson alas päin sydän hakaten.

"Haluuks sä mennä pois? Näytät huonovointiselta.."

"Eeei, mennään vaan ylöspäin. Mua vaan pelottaa, että tää sortuu", vastaan nauraen.

"Ei tää sorru, mä lupaan."

Jatkamme vielä toiseen kerrokseen asti, mutta yhteistuumin päätämme, ettemme jatkaisi enää ylöspäin. Otan pari kuvaa ylhäältä vielä ennenkuin lähdemme takaisin alaspäin.

Hetken päästä pääsemme onneksi turvallisesti  takaisin maahan. Sydämeni ei enää hakannut yhtä lujaa kuin Eiffel-tornissa. Turhaa olin pelännyt sen sortumista. Naurahdan ja tartun Louisin käteen.

"Susta mä en tiedä, mutta mä kuolen nälkään!" Louis sanoo ja samassa hänen mahansa murisee.

"Hahah, en oo siis ainut! Mennään ettiin joku ruokapaikka."

Löydämme pienen etsiskelyn jälkeen pienen ravintolan. Tilaamme kummatkin sipulikeittoa ja jälkiruuaksi omenapiirakkaa vaniljajäätelön kanssa. Syötyämme Louis tilaa laskun kaivaen lompakkoaan esiin. Olen kuitenkin nopeampi ja  ehdin ottaa oman lompakkoni ja maksaa ennen Louisia. Lou katsoo minua murhaavasti minun naurahtaessa hänelle.

Kello on vasta neljä, joten lähdemme kiertelemään Pariisin kauppoja. Yhden kaupan ikkunalla on suloinen nalle Ranskan lippu paita päällään.

"Louis, saanko mä ton??"

"Eikö sulle riitä Boo Bear?" Louis kysyy loukkaantuneen näköisenä.

"Hölmö! Tietenki riittää!" sanon suikaten suukon Louisin poskelle.

"Siinäkö se?? Enkö mä saa enää edes kunnollista pusua?" Louis kysyy näyttäen vielä loukkaantuneemmalta.

Painan huuleni Louisin huulia vasten hiljentäen hänet. Louis vastaa suudelmaan ja kietoo kätensä ympärilleni katkaisematta suudelmaa.

RÄPS.

Yht'äkkiä salaman valo välkähtää vierestämme. Irtaudumme nopeasti suudelmasta katsoen hämillämme ympärillemme. Paparazzi.

"Eikö tääl missään saa enää olla rauhassa?!" Louis ärähti paparazzille. Käännän päätäni niin, että kasvoni eivät näkyisi välttämättä kamerassa. Paparazzi ottaa vielä muutaman kuvan jonka jälkeen häipyy. Louis mutisee jotain ärtyneenä. Naurahdan ja yritän peittää hymyni.

"Kuljettaja lupas olla seittemältä Eiffel-tornin edessä, meil on viel päälle puol tuntia aikaa. Mennään vaikka Eiffelin vieressä olevasta jäätelökiskasta ostaan isot jäätelöt", Louis sanoo tarttuen käteeni.

Lähdemme kävelemään kohti Eiffel-tornia nauraen ja käsistämme pitäen. Hetken kävelyn jälkeen olemme jo jäätelökiskan luona. Otamme kummatkin kaksi palloa. Vaniljaa sekä mansikkaa.

"Ollaan meki turisteja, tuol ois ollu vaikka mitä makuja ja me päädytään näihin!" nauran istuessamme kiskan vieressä olevalle penkille.

"Tuttu ja turvallinen.." Louis toteaa naurahtaen.

Katsomme yhdessä kun aurinko laskee. Päivä on ollut ikimuistoinen, jokainen päivä Louisin kanssa on ikimuistoinen. Puristan onnellisena Louisin kättä tiukemmin. En tulisi koskaan päästämään hänestä irti.

Ikuisesti nuoriaWhere stories live. Discover now