Woaaaa ! Vihdoin sain nyt ladattuu tän(; Toivottavasti tykkäätte !
Illalla, kun pojat ja Louis olivat jo lähteneet, mietin kuinka ihania pojat olivat tullessaan auttamaan minua. Yksin en olisi mitenkään pystynyt siivoamaan kotiani edes päivässä. Kaivoin kännykän taskustani ja etsin Louisin numeron.
"Moi Louissss", sanoin.
"Elinaaa! Mikäs nyt on?", Louis kysyi epävarmasti.
"Ei mikään. Aattelin vaan kiittää sua ja poikia avusta, ootte kultasia."
"Ääh, mitäpä suotta! Totta kai me sua autetaan jos sä tarviit apua!"
"Haha.."
"Mmm.. Tota..."
"Niin Lou?"
"Äsh, unohda. Rakastan sua."
"Okei.. Mäki sua!"
"Mut nyt mun pitää mennä, moikka Elina!"
"Moikka..", kuiskaan hiljaa.
Olen niin väsynyt, että painun suoraa sänkyyn. Louis oli jotenkin outo puhelun aikana.. Ehkä hän on vain väsynyt, silti minussa herää epäilys, että olen tehnyt jotain väärin.
Aamulla herään piippaukseen. Avaan kännykkäni ja katson väsyneenä näyttöä. Yksi uusi saapunut viesti.
"Toivottavasti pidit uudesta talostasi.. Aika hienossa kunnossa kieltämättä! "
"MITÄ?!", huudahdan paniikissa. Se, joka oli sotkenut taloni, oli saanut puhelin numeronikin..
Juoksen alakertaan ja varmistan, että ovi on lukossa. Ovi oli lukossa, mutta laitoin silti turvaketjun kiinni. Olin jo valitsemassa Louisin numeroa, mutta laitoin kännykän kuitenkin pois. En soittaisi Louisille. En halunnut, että Lou huolestuisi. Päätin selvittää itse kuka taloni oli sotkenut ja kuka viestin lähettäjä oli, en tarvinnut tässä poikien apua.
Hetken päästä kännykkäni soi.
"Moii!"
"Moi Elina!", Louisin suloinen ääni sanoi.
"Nooh, mitäs asiaa?"
"Tota, haluisitko tulla mun ja poikien kaa tänään keilaan?"
"Joo, monen aikaan?", kysyn innostuneena.
"Illalla vasta, soitan sitten ku ollaan tulossa."
"Okei, nähään sitte. Moii"
"Moimoiii."
Olin innoissani, pääsisin keilaamaan poikien kanssa. Jesss! Kello oli vasta 12.20, joten päätin lähteä käymään kaupassa. Puen ohuen takin päälleni ja astuin ulos. Tällä kertaa katsoin, että ovi oli kunnolla lukossa. En tekisi samaa virhettä uudestaan.
Päästessäni kauppaan, menen suoraan herkkuosastolle. Ajattelin katsoa jonkun leffan ja sitä varten ostaisin sipsipussin ja jäätelöä. Siirryn kassalle ja laitoin ostokset hihnalle. Myyjä katsoo minua oudosti, ja mietin, olinko tehnyt taas jotain väärin. Ostokset maksettuani lähden ovista ulos, mutta en päässyt pitkälle, kun joku jo tarrasi minua kevyesti olkapäästä.
"Hei?"
"A-anteeksi, ei ollut tarkoitus häiritä, mutta.. Voisinko saada nimikirjoitukseni tyttärelleni?", myyjä kysyy.
"Juu, tietysti", vastaan yrittäen hymyillä normaalisti. Myyjä ojentaa minulle pienen paperilapun johon teen nimikirjoituksen nopeasti. "Noin, valmis!"
"Kiitos! Tyttäreni ilahtuu varmasti!", myyjä sanoo ja poistuu.
Nauraen lähden kävelemään kotiin päin. Matkalla saan osakseni tuijotuksia ja pari nuorta tyttöä ottavat kuvia innoissaan. Ilmeisesti he tietävät kuka olen.
Pääsen vihdoin koti ovelle, jonka avaan tunkien ruokakassin sisälle. Riisun kengät ja laitan takin naulakkoon. Menen keittiöön tyhjentämään ruokakassin ja nappaan jäätelön mukaani. Valitsen elokuvistani LoL:in joka on yksi lemppareistani.
Viimein leffa loppuu ja katson innoissani kelloa, puoli viisi. Ehkä Louis soittaisi kohta? Juoksen yläkertaan ja alan harjaamaan hiuksiani. Nostan ne ylös nutturalle ja laitan vähän lakkaa niihin. Katson peilistä itseäni ja huokaisen hiljaa. Meikkaan vielä ripeästi ja avaan vaatekaappini. Valitsen kaapista tumman siniset farkut ja valkoisen paidan. Vaihdan ne päälleni ja otan kaapista vielä tennarit.
"Moi Elina!", Louis huutaa takaani. Hänellä on päällään punaiset farkut ja raitapaita. Hän näyttää syötävän suloiselta.
"Louis!", sanon ja juoksen halaamaan häntä. "Miten sä muute tääl oot?"
"Haha, joku ei vastannu kännykkäänsä.. Aattelin sit tulla suoraa sisään", Louis sanoo nauraen.
"No hups.."
"Ooks sä valmis?"
"Juu." Lähdemme alakertaan ja nappaan laukkuni naulakosta. Lähtiessämme lukitsen oven ja Louis vielä tarkistaa, että laitoin oven varmasti lukkoon.
Avaan oven takapenkille, sillä Niall on jo edessä. Harry, Liam ja Zayn istuvat takapenkillä, ja Liam ehdottaa, että istuisin hänen syliinsä. Istun Liamin syliin ja yritän nojata eteenpäin ja sijoittaa painoni eteen, että Liam olisi vielä hengissä matkan jälkeen.
"Istu nyt kunnolla vaan Elina!", Liam sanoo ja vetäisee minut hänen syliinsä kunnolla. Mutisen ärsyyntyneenä jotain, ja Liam alkaa nauramaan.
Hetken päästä nään jo keilahallin ovet ja Louis jättää auton vähän matkan päähän niistä. Astumme ovista sisään ja koko keilahalli on tyhjä.
"Tää on tyhjä?", kysyn hämmästyneenä.
"Yep, me varattiin tää. Kolme tuntia aikaa!", Lou vastaa ja vinkkaa silmäänsä mennen kassalle.
Olen keilannut aikaisemminkin, mutta pojat rökittivät minut 100-0. Meillä kaikilla oli hauskaa ja nauroimme koko ajan. Loppuvaiheessa pojat päättivät liukua itse radalla. Ensimmäisenä liukui Louis. Lou otti vauhtia ja päästessään keilaradan alkuun hän hyppäsi mahalleen ja liukui suoraan päin keiloja. Nauroimme kippurassa myyjän katsoessa meitä pahasti. Hups. Louisin jälkeen Harry halusi liukua. Lopulta muutkin pojat suostuivat menemään.
"Elina! Sunki on pakko tulla!", Harry sanoo ja tarttuu käteeni.
"Ei!! En varmasti tuu!"
"Kyl sä nyt tuut", Louis huusi ja nosti minut hänen syliin.
"Louis! Oo kiltti! Älä pakota mua liukuun!"
"Hei, mitä sä pelkäät? Ei se satu!", Louis sanoo ja suukottaa otsaani nopeasti.
"Okeiokei..", sanon ärtyneenä ja kävelen kauemmas. Lähden juoksemaan keilarataa kohti ja paniikissa ajattelen, että otin liikaa vauhtia. Tulen keilaradan alkuun ja hyppään kevyesti maahan. Liun puoleen väliin ja nousen ylös nauraen. Ei se niin hirveää ollut!
"Hyvä Elina!", Niall huutaa nauraen.
"Se oli ihan kivaa..", sanon.
"Mä arvasin!", Harry huudahtaa.
Jatkamme liukumista vielä hetken, mutta sitten myyjä tulee valittamaan meille, että voimme hajottaa jotakin jos jatkamme "hölmöilyä". Haha.. Louis menee kassalle maksamaan laskun ja me muut lähdemme jo autolle.
"Oliko kivaa?", Harry kysyy minulta.
"Joo, kiitos parhaan seuran!"
"Haha, mennään joku toinen kerta uudestaan", Zayn sanoo hymyillen.
