Gentle Giant | Y/n & Tommi

20.

Tommi

Minun piti käydä hoitamassa asioitani, mutta en päässyt kovin pitkälle, kun huomasin, että minulla ei ollut puhelinta mukanani. Jouduin palaamaan takaisin kämpilleni.

Käyn nopeasti noutamassa puhelimeni asunnostani ja palaan takaisin autolleni. Avaan auton ovien lukituksen ja tulen vilkaisseeksi taakseni. Näen naisen juoksevan minua kohti vähän matkan päässä ja tuo heiluttaa kättään, yrittäen saada huomioni. Tarkennan katsettani hieman ja tajuan nyt vasta, että se on Y/n. En meinannut tunnistaa häntä noissa vetimissä, jotka muuten pukevat häntä todella hyvin...

Tuo hidastaa hölkkään ja lopulta kävelyyn, kun hän saapuu kohdalleni. Y/n hengittää raskaasti ja nojaa käsillään polviinsa.

"Sä et sitten pysty olemaan hetkeäkään erossa musta", totean tuolle virnistäen.

"En pysty, enkä halua", Y/n sanoo myhäillen ja tulee lähemmäs minua.

Katson tuon hiestä valuvaa kroppaa. Silmäilen häntä päästä varpaisiin häpeilemättä. Silmäni vaeltavat hänen kohoilevasta rintakehästä aina vyötärölle ja sitä kautta lantiolle. Juoksuvaatteet korostavat entisestään hänen valmiiksi seksikkäitä muotojaan. Hitto, kun minun pitäisi olla tällä hetkellä muualla, muutenhan olisin jo vienyt hänet asuntooni ja tarjonnut uusintakierroksen sängyssäni.

"Miten sä tänne päädyit?", kysyn häneltä uteliaana.

"Päätin lähteä juoksemaan ja ajattelin tehdä tätä kautta lenkin", Y/n kertoo mielissään.

"Hyvä päätös", vastaan hymyillen.

"Et muuten ikinä arvaa, keneen törmäsin lenkillä", Y/n huokaisee.

Katson häntä kysyvästi, odottaen, että hän kertoo. Meillä ei ole juurikaan yhteisiä tuttuja, joten tässä ei ole ihan liikaa vaihtoehtoja. Minulle tulee tasan yksi ihminen mieleen, kenestä voisi olla kyse ja se saa vereni kiehumaan.

Y/n on juuri avaamassa suutaan sanoakseen jotain, mutta siinä samassa havahdumme koviin juoksuaskeliin, jotka tulevat lähemmäs meitä.

"Saatanan ämmä!", raivoisa ääni huutaa.

Ei tarvitse kauaa miettiä kenelle tuo ääni kuuluu. Ihan kuin olisin ollut tällaisessa tilanteessa ennenkin... Ai niin, minähän olenkin. Villehän se sieltä juoksee.

"Täytyykö tuolle antaa taas opetus?", kysyn Y/n:lta ja silitän tuon poskea.

"Joo ja mä tiedän miten", Y/n virnistää ja tulee kiinni minuun. 

"Miten?", kysyn hymyillen.

"Suutele mua", Y/n käskee.

Tottelen enemmän kuin mielelläni ja suljen tilan välissämme yhdistämällä huulemme. Suutelen häntä pitkään ja kuumasti. Pystyn maistamaan suolaisen hien tuon pehmeillä huulilla. Ahnehdin hänen huulia kuin viimeistä päivää, jonka vuoksi Y/n ei meinaa pysyä tahdissa mukana. Hän raottaa suutaan juuri sopivasti, jolloin en haaskaa sekuntiakaan, vaan tungen kieleni hänen suuhunsa. Käteni liukuvat hänen lantioltaan hänen takapuolelleen, jolloin kouraisen tuon takamusta kunnolla, mikä saa Y/n:n säpsähtämään ja hymyilemään suudelmaamme. Nostan hänet ilmaan ja lasken hänet autoni konepellille. Y/n kietoo jalkansa taakseni ja voihkaisee suudelmaamme, intiimialueidemme koskettaessaan toisiaan ja samalla tuntiessaan kasvavan erektioni itseään vasten. Katso ja opi Ville - tämä nainen on minun.

Villen juoksuaskeleet ovat lakanneet ja kun vetäydymme Y/n:n kanssa suudelmasta, katsomme molemmat Villen suuntaan. Hän seisoo paikallaan vähän matkan päässä. Huomaan vasta nyt, kuinka hänen ihonsa on naarmuilla. Sen lisäksi hänen naamansa on tulipunainen ja hän pitää käsiään tiukasti nyrkissä.