Gentle Giant | Y/n & Tommi

40.

2 vuotta myöhemmin

Tommi

Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, mikä saa järviveden kimmeltämään. Istun tutun mökin laiturilla nauttien lämmöstä ja ihanasta kesäisestä säästä. Voisiko päivä tästä enää parantua...

"Isi, isi, katso kun mä sukellan!", Elli huutaa innoissaan leikkiessään rantavedessä, ennen kuin sukeltaa pinnan alle.

Katson kuinka Elli ponnistaa ylös veden alta into piukassa ja vettä valuvana. Uskomatonta ajatella, että tuo natiainen aloittaa syksyllä jo esikoulun. 

Elli on nykyään osa meidän perhettä, joka oli tuskallisen kivulias prosessi. Alun perin oli tarkoituksena, että Elli päätyisi mumminsa, eli Kaisan äidin hoidettavaksi. Hänellä kuitenkin valitettavasti todettiin alzheimerin tauti, eikä hän pystyisi pidemmän päälle enää huolehtimaan Ellistä. Hän kuitenkin muistaa Ellin vielä hyvin ja sen vuoksi aiommekin pitää huolen siitä, että Elli näkisi mummiaan mahdollisimman paljon.

Kävi ilmi, että Kaisalla ja Ellillä ei ollut muita lähisukulaisia, jotka olisivat voineet pitää huolta tytöstä. Siispä yli vuoden pituisien selvittelyjen jälkeen, saimme lopulta kutsua häntä omaksi tytöksemme. Kaisa tulee tietysti aina olemaan hänen äitinsä, mutta isää Ellillä ei ole koskaan ollut. Kaisa jäi nimittäin leskeksi, kun hän alkoi odottamaan Elliä. Heillä oli vain toisensa ja nyt Kaisa on poissa. Teimme paljon työtä Kaisan viimeisen toiveen toteuttamisen eteen ja aiomme tehdä niin jatkossakin. Huolehdimme Ellistä nyt ja aina.

Siinä oli oma haasteensa saada Elli ymmärtämään, että hänen äitinsä ei ole enää tulossa takaisin. Onneksemme Elli ei ehtinyt todistaa onnettomuuden aikana mitään, joka olisi jättänyt tytölle traumat. Hän on sopeutunut uudenlaiseen elämäänsä yllättävän hyvin.

Täytyy myöntää, että olin yllättynyt, kun Elli kutsui minua ensimmäistä kertaa isäkseen. Siitä ei ole kauaa aikaa, mutta alan pikkuhiljaa tottua ajatukseen. Totta puhuen, pidän siitä miltä se kuulostaa. Sen kuuleminen saa minut joka kerta hymyilemään.

Arvatenkin minun ja Y/n:n yhteiset lapsihaaveet ja toteutukset ovat jääneet toistaiseksi vain unelmiksi. Kaikki meidän aikamme on kulunut Elliin tutustumiseen ja hänestä huolehtimiseen. Haluamme kuitenkin tytön luottavan meihin sataprosenttisesti, ennen kuin ajattelemme edes lapsenhankintaa. Emme missään nimessä halua hänen tuntevan itseään ulkopuoliseksi omassa perheessään vain sen takia, ettei hän ole biologinen lapsemme. Se on kuitenkin varmaa, että aiomme vielä tulevaisuudessa hankkia yhteisen lapsen, jos toisenkin. Ellikin saisi itselleen sisaruksen. Sitä päivää odotellessa...

Yhden yhteisistä unelmistamme kuitenkin jo toteutimme. Onnistuimme löytämään perheellemme kodin, jossa olemme asuneet nyt kolme kuukautta. Se on melkein samanlainen, kuin se mitä silloin aikanaan katsoimme. Kaunis omakotitalo hyvällä sijainnilla ja omalla suurella pihalla. Siinä on kaiken kaikkiaan hyvät puitteet ja se on meille juuri täydellinen.

Olen niin syventynyt ajatuksiini, että säikähdän hieman, kun kuulen askeleet laiturilla. Näen Y/n:n astelevan laituria pitkin sievässä kesämekossa. Hän istuu viereeni ja suutelee minua hellästi suulle ja hymyilee lempeästi.

"Y/n kato, mä opin sukeltamaan!", Elli hihkuu innoissaan ja esittelee uutta taitoaan.

"Vau, oletpa sä taitava", Y/n kehuu tuota.

"Musta tuleekin isona merenneito", Elli tokaisee iloisena ja itsevarmana.

"Voi kultaseni, en epäile sitä ollenkaan", Y/n naurahtaa lempeästi.

"Sä näytät tosi kauniilta", kuiskaan Y/n:lle ja suukotan tuota pari kertaa poskelle ja kaulaan.

Y/n katsoo minua hymyillen ja punastuu hennosti. On ihanaa huomata, kuinka vielä parinkin vuoden jälkeen olemme yhtä hullaantuneina toisiimme, kuin vastarakastuneet. Toisen kosketus saa heti kehon kihelmöimään kutkuttavalla tavalla. Seksistä puhumattakaan... se vain paranee kerta kerralta.