Gentle Giant | Y/n & Tommi

29.

Y/n

Säpsähdän hereille, itkien hysteerisenä nähtyäni taas painajaista. On kulunut ainakin pari viikkoa, kun näin Tommin viimeksi. Siitä lähtien painajaiset ovat vaivanneet minua lähes joka yö. Uskon, että ne johtuvat ikävän aiheuttamasta tuskasta. Oloni on helpottunut siitä mitä se oli ensimmäisinä päivinä, mutta tämä vaivaa minua yhä. Työt ovat pitäneet minua onneksi päivisin kiireisenä, mutta iltaisin ja öisin en saa ajatuksiltani rauhaa. Tiedän, että Tommi on kunnossa ja meillä on kaikki hyvin, mutta en voi mitään tälle tunteelle. Olen kertonut tästä hänelle ja Tommi on ollut ihanan ymmärtäväinen asian suhteen ja ollut minuun yhteydessä niin paljon kuin mahdollista, mikä on mielestäni jo aivan liikaa pyydetty. En haluaisi olla näin riippuvainen, saatikka vaikeuttaa Tommin elämää tällä jatkuvalla pahalla ololla. Minua jopa hävettää oma käytökseni.

Aikaisemmin tällä viikolla, yhtenä aamuna jopa oksensin, koska oloni oli niin kamala painajaisen jäljiltä. Hirveää, mitä tällainen ikävän tunne voi aiheuttaa ihmisessä. Onnekseni tänään on perjantai ja toivottavasti saisin viikonloppuna maksettua univelkaa edes hieman takaisin.

Tarvitsen ainakin pannullisen kahvia, ennen kuin kykenisin menemään töihin. Laitan kahvit tulemaan ja teen sillä välin itselleni pikaisen aamupalan. Yritän rauhoittua ja keskittyä siihen ajatukseen, että näkisin Tommin ensi viikolla. Odottavan aika on tunnetusti pitkä, täytyisi vaan pitää itsensä kiireisenä.

Kaadan kahvia mukiini ja otan pitkän nuuhkaisun kahvistani. Sen tehtyäni, lasken kupin äkkiä takaisin pöydälle ja peitän suuni kädelläni. Taas minua oksettaa, eikä minun tee edes mieli juoda tuota kahvia enää. Mitä tämä ikinä onkaan, minua pelottaa...

Ei tässä auta kuin kaataa kahvi pois ja lähteä töihin. En tiedä miten tulen jaksamaan, mutta kai se on yritettävä. 

Päiväni piristyy huomattavasti, kun kohtaan aina niin pirteän Nooran töissä. Hän tervehtii minua iloisesti ja on jo työn touhussa valmistelemassa kampaamoa ennen ensimmäisten asiakkaiden saapumista.

"Voi Y/n, sä näytät tosi uupuneelta. Onko kaikki hyvin?", tuo huolehtii. 

"Kyllä mä pärjään, oon vaan nukkunut huonosti ja aamulla jäi kahvi juomatta. Vähän huono olo muutenkin", vastaan haukotellen.

"Ai millä tapaa huono olo? Täytyykö sun päästä kotiin lepäämään?", Noora tenttaa ja keskeyttää tekemisensä.

"En mä oikein itsekään tiedä... Pelkkä kahvin haju sai oksennuksen nousemaan kurkkuun. Toisaalta ei mulla edes ole varsinaisesti kipeä olo", pohdiskelen.

"Kuulostaa ihan siltä kuin olisit raskaana", Noora naurahtaa huvittuneena.

"Eihän se oo mahdollista, mä käytän pillereitä", sanon pudistellen päätäni.

"Joo joo, kunhan vitsailin. Mutta mulla oli ainakin alkuraskauden aikana ihan samoja oireita. Kahvi sai yhtenä aamuna oksettamaan ja muutenkin oli huono olo", Noora sanoo. 

"No kuten sanoin, mä oon syöny pil-", aloitan, mutta oma mietintäni keskeyttää minut.

"Y/n, ootko sä mahdollisesti unohtanut jonain päivänä ottaa pillerin...?", Noora vakavoituu.

"Mä en enää itsekään tiedä. Entä jos mä oonkin unohtanut?", kysyn ja alan hätääntyä.

"Sittenhän se on mahdollista", Noora sanoo hiljaa.

"Voi helvetti, mitä mä teen?", kysyn lievässä paniikissa.

"Älä hätäänny, mä autan sua. Parhaiten sä saat varmuuden tekemällä testin. Ehdit käymään pikaisesti apteekissa ostamassa sen ja tuut sitten tekemään sen tänne. Mä pidän sillä aikaa paikkaa pystyssä", Noora neuvoo minua määrätietoisesti.