Gentle Giant | Y/n & Tommi

3.

Y/n

Alan sulkemaan kampaamoa. Tuon miehen jälkeen ei ole tullut enää asiakkaita. Päivä oli onnekseni melko rauhallinen, ainoastaan muutama asiakas. Totta puhuen, en olisi tarvinnut sitä välikohtausta Villen kanssa ja vieläpä asiakkaan edessä. Toivon ettei pomoni saa tietää tästä, tai ettei tuo kyseinen asiakas tee valitusta mihinkään. Se tästä vielä puuttuisi.

Minun on kuitenkin kohdattava Ville ja puhuttava hänen kanssaan. Hän selvästi katuu edes vähän, yrittihän hän sentään pyytää minulta anteeksi. Mutta tämä hänen temppunsa meni yli. Hän vain ilmaantui humalassa työpaikalleni. Tuo oli pohjanoteeraus varsinkin häneltä. Ville saa kyllä kuulla kunniansa.
Humalainen Ville tahtoo yleensä olla hieman arvaamaton, siksi hän ei paljoa yleensä juokaan. Alkoholi ei todellakaan sovi hänelle. Se tekee tästä juuri niin pelottavaa, koska en ole koskaan ennen nähnyt häntä sellaisena. Pelkäsin oikeasti, että hän käy asiakkaani tai minun kimppuuni, kun asiat eivät edenneet hänen haluamallaan tavalla. 
En tiedä olisiko tilanne mennyt jotenkin toisin, jos asiakkaanani ei olisi ollut kookasta ja epäilemättä vahvaa miestä. Ville selvästikin hieman säikähti ja onneksi tajusi omaksi parhaakseen lähteä omin avuin pois paikalta.

Nyt kun ajattelen tuota asiakastani, olin tunnistavanani hänet jostakin. En vain saa päähäni, että mistä. En kuitenkaan kehdannut suoraan asiasta kysyä, jos olenkin erehtynyt. Voin kuitenkin vannoa, että olen nähnyt hänen kasvonsa jossain aiemmin. Ehkä vielä joskus saan selville, että missä.

Lukitsen ulko-oven perässäni, kun astun ulos kampaamosta. Lähden kävelemään katua pitkin kohti kotiani. Katseeni kiinnittyy vähän matkan päässä kahteen seisovaan mieheen. Toinen heistä on Ville, mutta kenen kanssa hän juttelee?
Kun pääsen lähemmäs, tajuan kenen kanssa hän puhuu. Ei voi olla totta. Haastaako hän tosissaan riitaa äskeisen asiakkaani kanssa?

"Mä kysyn vielä kerran. Mistä te tunnette toisenne?!", Ville sylkee sanat suustaan ja yrittää näyttää uhkaavalta katsoen tiiviisti edessään seisovaa miestä.

Tuo mies näyttää yllättävän huolettomalta, vaikka Ville uhoaa hänen edessään. Hänen katseessaan on jopa hieman sääliäkin.

"Ei me tunneta. Sä voit ottaa ihan rauhassa, en oo sun naista viemässä", mies sanoo Villelle hyvinkin tyynesti, verrattuna Villeen.

"Ville mitä helvettiä?", kivahdan ääneen, kun pääsen heidän kohdalleen.

"Me vaan vähän jutellaan", Ville sanoo ja hymyilee ivallisesti.

"Mä alan saamaan tarpeekseni sun käytöksestä", puuskahdan turhautuneena.

"Ja sen takia hommasit itselles uuden jätkän vai?", Ville sanoo yllättävänkin selvän kuuloisena.

"Mitä sä nyt hourit? Tää mies ei oo mulle mitään muuta kuin asiakas, jonka tapasin ekaa kertaa tänään. Sä kuvittelet nyt ihan omias", selitän tuolle humalaiselle poikaystävälleni, joka ei tunnu kuuntelevan yhtään.

"Kuuntele sun naista. Sun ois ehkä parempi mennä kotiin rauhottumaan", tuo mies sanoo rauhalliseen äänensävyyn.

"Älä sinä saatana kerro mulle mitä tehdä!", Ville ärähtää ja lähestyy nyt uhkaavasti tuota miestä.
Tässä vaiheessa ohikulkijatkin havahtuvat Villen huutoon.

"Ville lopeta! Nyt mennään kotiin", sanon ja olen ottamaisillani kiinni hänen käsivarrestaan, mutta se onkin suuri virhe. 

"Äläkä sinä saatanan huora koske muhun!", Ville ärisee ja huitaisee kädellänsä minua kohti ja pian saankin avokämmenestä osuman suoraan poskelleni, jolloin horjahdan taaksepäin.

Pitelen toisella kädellä kipeää poskeani. Tuollainen humalainen huitaisu sattuikin odotettua enemmän. 

Nyt minua kuitenkin tosissaan pelottaa. Ville ei ole ikinä lyönyt minua. Voin vannoa, että tämä menee pelkästään humalatilan piikkiin, mutta silti. Se ei oikeuta häntä lyömään, oli se sitten vahinko tai ei.