Gentle Giant | Y/n & Tommi

26.

Tommi

Nukahdimme saunatuvan sohvalle herkän hetkemme jälkeen. Emme tietenkään varsinaiseen asiaan menneet, mutta teimme siitä huolimatta kaikkea muuta mukavaa.

En tiedä kuinka kauan olemme torkkuneet tuolla pienellä sohvalla, mutta havahdun siihen, kun kuulen auton ajavan pihaan. Ravistelen Y/n:a hellästi ja tuo siristelee silmiään.

"Sun porukat tais tulla", sanon hiljaa, mikä saa Y/n:n ponkaisemaan hätäisesti ylös sohvalta.

"Kuinka kauan me torkuttiin?", tuo hätäilee ja noukkii pyyhkeen maasta ja kietoo sen ympärilleen.

"Ilmeisesti aika kauan", hymähdän ja nousen istumaan sohvalle.

"Laita toi ylles, mä meen niitä vastaan", Y/n sanoo ja viskoo pyyhkeen syliini.

"Kyllä mä tuun mukaan, en mä aio jäädä piilottelemaan tänne", tokaisen ja kiedon pyyhkeen lanteilleni.

"No miten vaan, mutta mennään nyt", Y/n vastaa hermostuneena ja poistumme ulos.

Y/n vaikuttaakin odotetumpaa hermostuneelta ja se meinaa tarttua minuunkin. Onko hänen vanhemmat todellakin kaiken tämän hermoilun arvoisia?

Näen pihalla parkissa uutuuttaan kiiltävän valkoisen Audi-farmarin. Auton maalipinnasta heijastuva auringonvalo häikäisee ikävästi silmiäni, enkä meinaa nähdä autosta nousevia ihmisiä ollenkaan. Jään hieman taka-alalle, kun Y/n menee vanhempiaan vastaan.

"Hei muru! Mitä kuuluu?", Y/n:n äiti halaa tuota. "Oletteko olleet uimassa?", hän kysyy huomatessaan pyyhkeet päällämme. 

"Kai sen niinkin voisi sanoa...", Y/n naurahtaa.

Sitten hänen vanhempansa katsahtavat minuun arvioivasti. "Sinä olet varmaankin Tommi?", Y/n:n isä kysyy ja ojentaa kätensä minua kohti.

"Joo, mukava tavata", vastaan ja ravistan tuon kättä. 

Kun esittelyt on saatu pois alta, seuraa kiusallinen hiljaisuus. Pitäisikö minun sanoa jotain...?

"Tässä tosiaan kävi sellainen juttu, että me ollaan viimiset neljä tuntia oltu mökin ulkopuolella, kun ovi unohtui lukkoon ja avain ja puhelin jäi sinne sisälle...", Y/n kertoo kiusaantuneena.

"Voi hyvänen aika. Jäikö teidän vaatteetkin sisälle?", Y/n:n äiti voivottelee ja katsoo meitä kysyvästi.

"Niin tais päästä käymään", Y/n sanoo ja raapii niskaansa.

"Mutta miten ihmeessä-", Y/n:n äiti aloittaa, mutta sulkee suunsa, kun hän tajuaa tilanteen.

"Jos me nyt päästettäisiin tämä nuoripari sisälle ja pukeutumaan", Y/n:n isä tokaisee vaivaantuneena ja kaivaa avainnipun taskustaan.

* * *

Saatuamme vihdoin puettua ja ruoan kokattua, istumme terassille syömään. Olisin vihdoin valmis kuulusteluun, mikäli sellainen on edes tiedossa... Nimittäin tuon vanhemmat eivät ole muutamaa sanaa enempää minun kanssa vaihtaneet koko aikana. Alan jo epäilemään, että heitä ei kiinnosta tutustua minuun ja minusta ei pidetä.

"Oletkos sinäkin Tommi myyntimiehiä?", Y/n:n isä kysyy lopulta, syötyämme hetken hiljaisuudessa. Miten niin sinäkin? Onko tuo olevinaan viittaus Villeen? Muistelisin, että Y/n kertoi Villen olevan jonkin sortin puhelinliittymien kauppaaja.

"Enemmänkin musiikkimiehiä", tokaisen. Voin siis tehdä päätelmän, että Y/n ei ole minusta paljoa puhunut vanhemmilleen. Eipä tuo toisaalta haittaa, tässähän sitä tutustutaan.

"Tommi soittaa rumpuja yhdessä tunnetussa bändissä", Y/n kertoo ja hymyilee minulle rohkaisevasti.

"Ai niinkö? Missä bändissä?", tuon äiti vuorostaan kysyy.