Gentle Giant | Y/n & Tommi

6.

Tommi

Olen juuri nousemassa autooni, kun kuulen huudon samalta suunnalta, mistä tulin. Y/n huutaa nimeäni. Unohdinko muka jotain hänen luokseen?
Kuulen hänen huutavan nimeäni uudelleen, mutta tällä kertaa kuulen pakokauhun hänen äänessään. Mistä ihmeestä on kyse?
Lähden kävelemään takaisinpäin ja näen vähän matkan päässä, kuinka Y/n juoksee hätääntyneenä täyttä vauhtia minua kohti ja vieläpä ilman kenkiä. Katson häntä hiukan hämilläni, kunnes näen Villen juoksevan aivan hänen kannoillaan. Mitä helvettiä tuo jätkä on taas tehnyt?

Otan ripeitä askelia kohti Y/n:a ja kun hän saavuttaa minut, hän tarrautuu minuun kiinni ja katsoo minua peloissaan.

"A-auta mua", hän sopertaa paniikissa ja piiloutuu selkäni taakse.

Katson Villeä, jonka juoksuaskeleet ovat muuttuneet kävelyksi ja hän ottaa uhkaavia harppauksia minua kohti.

"Saatanan kusipää! Kauanko sä oot pannu mun muijaa?!", tuo huutaa täyttä kurkkua, kun hän ehtii kohdalleni. 

Olen niin hämilläni koko tilanteesta. Mistä tämä nyt tuli? Juurihan tuo mies pahoitteli käytöstään ja nyt hän väittää, että minulla on suhde hänen naisensa kanssa.

"Voi hyvä mies, kuuntele itseäs. Tajuatko itsekään kuinka vainoharhaiselta sä kuulostat?", tuhahdan tuolle raivostuneelle miehelle.

"Ai minäkö vainoharhanen? Haista vittu", Ville puuskahtaa ja tulee yhä lähemmäs. 

"Rauhoitu, mä en halua tapella sun kanssa", sanon yrittäen saada tilanteen rauhoittumaan. Sisimmässäni kuitenkin tiedän, että tästä kohtaamisesta ei selvitä ruhjeitta.

Sanani näyttää menevän kuuroille korville, kun Ville jo kohottaa kätensä ja pian tunnen kuinka nenäni ottaa osumaa Villen nyrkistä. Horjahdan hieman yllättävästä iskusta ja pitelen nenääni. Huomaan kuinka käteni värjäytyy punaiseksi verestä. 

"Herranjumala! Ootko sä kunnossa?", Y/n hätääntyy ja tulee luokseni, laskien kätensä olkapäälleni.

"Ei tässä mitään", huokaisen ja katson, kuinka veripisaroita tippuu maahan.

"Nyt sä Ville menit liian pitkälle. Tää meidän juttu oli lopullisesti tässä. Nyt painu helvettiin täältä!", Y/n huutaa ja lähestyy Villeä.

Ville ei tee elettäkään poistuakseen. Y/n menee vielä lähemmäs ja nyt heidän kasvonsa ovat vain senttien päästä toisistaan.

"Kuulitko?! Painu helv-", Y/n ei ehdi sanomaan lausettaan loppuun, kun korviini kajahtaa kauhea mäiskähdys, Villen läimäyttäessä kämmenellään Y/n:a suoraan kasvoihin. Y/n horjahtaa iskusta ja kaatuu maahan. Katson pelästyneenä tuota naista, joka pitelee kädellään kasvojaan.

Siinä vaiheessa päässäni napsahtaa. Alan saamaan tästä jo tarpeekseni. Tuo mies löi juuri naistaan, jo toista kertaa. Pidän huolen, että siitä hän ei pääse helpolla.
En ajattele enää mitään, vaan otan muutaman harppauksen Villen luo ja tarraudun kiinni häneen. Nostan tuota itseäni pienemmän miehen kevyesti ilmaan hänen rinnuksistaan. Työnnän hänet ulkoseinää vasten ja olen kohottamassa jo nyrkkiäni, mikä saa Villen sulkemaan silmänsä pelosta. Lasken käteni kuitenkin alas ja kumarrun lähelle hänen kasvojaan.

"Nyt sä jätät Y/n:n rauhaan ja lähdet täältä. Mä en halua nähdä sua enää täällä, ymmärrätkö?", sanon kireällä äänensävyllä.

Ville on niin lamaantunut ja säikähtäneen näköinen, joten hän tyytyy vain nyökkäämään. Päästän irti hänestä ja Ville poistuu paikalta ripein askelin.

Kävelen takaisin Y/n:n luokse, joka istuu maassa hieman sokissa. Hän pyyhkii kyyneliä kasvoiltaan. Ojennan hänelle käteni ja hän tarttuu siihen. Autan häntä nousemaan ylös ja vedän hänet lähelleni.