Gentle Giant | Y/n & Tommi

27.

Y/n

Nojaan Tommin olkapäähän, kun istumme saunan lämmössä. Hän vaikuttaa hiljaiselta ja mietteliäältä. Tai no, onhan hän suurimman osan ajasta sellainen normaalistikin, mutta tällä kertaa se tuntuu erilaiselta. Voin vain arvata, että hänellä oli isäni kanssa mielenkiintoinen keskustelu. Pelkään jo pahinta...

"Onko kaikki hyvin?", kysyn ja silitän hellästi tuon reittä.

"On, kunhan vaan mietiskelen", Tommi vastaa lempeästi.

"Mitä sä mietit?", kysyn ja nostan pääni hänen olkapäältään.

"Mistä sä unelmoit?", Tommi kysyy yhtäkkiä ja katsahtaa minuun.

"No tuota... kyllä mä haaveilen omasta perheestä. Sen lisäksi ois myös kiva matkustella. Ei sillä lopulta ole niin väliä, kunhan oon onnellinen. Kuinka niin?", vastaan ja katson Tommia hieman hämmentyneenä.

"Uskotko, että mä pystyn toteuttamaan sun unelmat?", Tommi kysyy haikean kuuloisena.

"Totta kai. Miten niin? Onko joku muka väittänyt toisin?", vastaan ihmeissäni. Tommi katsahtaa minuun harmistuneen näköisenä. "Älä vaan sano. Nyt se vanha ukko saa niin kuulla kunniansa", tuhahdan ärtyneenä.

"Y/n odota-", Tommi yrittää estää minua.

"Ei, kun tämä selvitetään nyt", vastaan päättäväisesti.

Kiedon pyyhkeen ympärilleni, ennen kuin poistun vauhdilla saunasta. Marssin laiturille, jossa näen vanhempieni istuvan ja juttelevan. 

"Isä mitä helvettiä?!", tiuskaisen ja vanhempani kääntyvät katsomaan suuntaani hämmentyneinä.

"Ai, eikö saunasta saanutkaan enää löylyjä?", isäni naurahtaa.

"Mitä sä sanoit Tommille?", älähdän kiukkuisena.

"Kunhan vain juteltiin miesten juttuja", isäni tokaisee.

"Älä puhu paskaa. Sä sanoit sille, että me ei kuuluta yhteen!", huudahdan, jolloin kyyneleet puskevat väkisin silmiini.

"Enhän minä nyt suoraan niin sanonut. Minun on vain vaikea ymmärtää, miksi jätit Villen, kun hän oli niin hyvä mies", isäni surkuttelee.

Vedän syvään henkeä ja yritän keskittyä, että en romahtaisi tähän paikkaan. Tommi on ilmestynyt taakseni ja laskee kätensä olkapäilleni. Lupasin itselleni, että en puhuisi tänään vanhemmilleni siitä mitä Ville teki. Nyt näyttää siltä, että minulle ei jää vaihtoehtoja.

"Ville satutti mua", saan sanotuksi, yrittäen samalla pidätellä kyyneleitäni. Tommi silittää käsivarsiani hellästi, joka rauhoittaa oloani.

"Mitä tarkoitat? Miten?", äitinikin puuttuu keskusteluun.

"Ville löi mua – kahdesti. Oli siinä vähän kaikkea muutakin", kerron ja kyynel karkaa silmäkulmastani. En halua mennä tarkemmin intiimeihin yksityiskohtiin.

"Voi muru, miksi et heti meille kertonut?", äitini kysyy huolissaan ja tulee luokseni ja halaa minua.

"Nyt en ymmärrä. Siis puhummeko nyt samasta Villestä?", isäni ihmettelee.

"Kyllä puhutaan, usko pois. Saisitte kiittää Tommia. Tommi piti musta huolta ja varmisti, että oon turvassa koko sen hässäkän aikana. Jos te vielä mietitte, kuka on mulle se oikea mies, niin se seisoo tässä mun vieressä", vastaan tiukasti. Tommi seisoo vieressäni ja ottaa kädestäni kiinni. Hän painaa pusun otsalleni ja hymyilee minulle lempeästi.

Tulee hetken hiljaista. Sitten äitini kuitenkin yllätyksekseni halaa Tommia. Tommikin näyttää yllättyneeltä, mutta halaa häntä kuitenkin takaisin.