Gentle Giant | Y/n & Tommi

35.

Y/n

Raskaus etenee hyvää vauhtia ja pahoinvointi on hieman jo helpottanut. Sen sijaan, raskaus on kuitenkin tuonut jotain muutakin mukanaan, nimittäin ne kuuluisat raskaushormonit. Huomasin yhtenä päivänä itkeväni, kun näin lapsen leikkimässä koiranpennun kanssa ulkona. Eihän tuollainen ketään normaalia ihmistä itkettäisi, mutta näemmä raskaana olevia naisia itkettää. Toisena päivänä olin lähellä tiuskaista lähikauppani kassalla eräälle mummolle, joka tuntui tuijottavan minua turhan pitkään. Minun piti purra kieltäni, ettei suustani vahingossakaan lipsahtaisi kiukkuinen 'vittuako siinä tuijotat', joka ei ole ollenkaan tapaistani.

Nuo ovat kuitenkin vielä kevyitä juttuja, verrattuna yhteen tiettyyn vaivaan. Vaivaan, johon minulla oli ilo herätä tänäkin aamuna. Makaan tällä hetkellä yksin sängyssäni hikisenä ja kiimaisena. Oloni on turhautunut, koska minulla ei ole mitään, mikä auttaisi minua tähän hätään. Tai no, onhan minulla sormet, mutta niistä ei ole paljoa apua. Tarvitsen toisen ihmisen lähelleni, toisin sanoen sisälleni. Tarvitsen Tommin.

Nappaan puhelimeni nopeasti yöpöydältäni ja olen jo soittamassa hänelle, kun tulenkin toisiin ajatuksiin. Minkälainen lortto olen, jos pyydän Tommin luokseni vain seksin takia? Tuntuu kuin käyttäisin häntä hyväksi. Minun täytyy keksiä jokin muu syy pyytää Tommi tänne. Miehethän tunnetusti tykkäävät tuntea itsensä hyödyllisiksi, tai niin olen ainakin ymmärtänyt. Voisin pyytää häntä auttamaan minua jossakin...

Otan puhelimeni uudestaan esille, etsin Tommin yhteystiedoistani ja sen enempää odottamatta, soitan hänelle.

"Huomenta", kuuluu Tommin tyytyväinen tervehdys.

"Huomenta", vastaan ja hymyilen itsekseni.

"Mikä suo mulle tän kunnian saada sulta soitto kymmeneltä aamulla?", Tommi kysyy huvittuneena.

"Mä itse asiassa tarvitsen sun apua...", aloitan.

"Mitä vaan", tuo toteaa lempeästi.

"Mun telkkarissa on kai jokin vika... miettisin, että osaisitkohan sä korjata sen?", kysyn varovasti, esittäen samalla valheeni.

"Mä en ole mikään ammattilainen näissä jutuissa, mutta mä voin yrittää", Tommi naurahtaa. "Osaatko sanoa mikä siinä on vikana?", hän kysyy.

"Ööh... se ei mene päälle", keksin valheen nopeasti päästäni.

"Okei, mä tulen katsomaan. Tuun siihen noin puolen tunnin päästä", tuo ilmoittaa, ennen kuin katkaisemme puhelun.

Heitän puhelimeni sängylleni ja peitän kasvot käsiini. Tajuan vasta nyt kuinka tyhmältä tämä kaikki vaikuttaa. Valehtelin miesystävälleni, että televisioni on rikki, jotta tuo voisi tulla panemaan minua. Helvetin säälittävää Y/n.

Puoli tuntia tuntuu kestävän ikuisuuden. Ramppaan edestakaisin asunnossani ja tuntemus alapäässäni ei ole kadonnut mihinkään, päinvastoin. Se on vain pahentunut, nyt kun sain varmistuksen, että Tommi on tulossa tänne. Olen jo niin märkänä, että se valuu varmasti jo jalkojani pitkin.

Päätän mennä virkistävään suihkuun, jos se helpottaisi oloani edes hetkellisesti. Annan viileän veden kastella minut ja harhaudun jatkuvasti ajattelemaan, kuinka Tommi ottaisi minut suihkun seinää vasten.

Ovikellon ääni havahduttaa minut fantasioistani ja käärin pyyhkeen nopeasti ympärilleni, ennen kuin menen ovelle. Tunnen lämpimän läikähdyksen sisälläni, kun näen Tommin ovellani. Päästän hänet sisään ja tuo painaa pikaisen pusun huulilleni.

"Katsotaanhan missä se ongelma on", tuo toteaa ja menee pieneen olohuoneeseeni.

Puren hermostuneena kynsiäni, kun Tommi ottaa kaukosäätimen käteensä. Maa voisi nielaista minut, kuinka huono ajatus tämä oikeasti onkaan. Puna nousee kasvoilleni, kun Tommi painaa kokeeksi kaukosäätimestä television päälle, joka menee kuin meneekin päälle ongelmitta.