Anna kuunteli tarkkaavaisesti koko tuon 30 minuuttia. Yllätyksekseni hän pysyi hiljaa koko ajan, eikä yrittänyt keskeyttää minua. Tottakai hänen ilmeensä oli muuttunut aina välillä, mutta vain minun ääneni kuului.
Kerroin hänelle aivan kaiken, kuten lupasinkin. Kerroin elämästäni ennen Australiaa ja elämästäni sen jälkeen. Lopetin tietenkin siihen aikaan, kun me tapasimme.
"Sä muutit siis Australiaan, samaan taloon kuin Luke Hemmings. Teistä tuli kavereita ja myöhemmin sä tapasit Michaelin, Ashtonin ja Calumin. Sä ihastuit Ashtoniin ja te menitte treffeille. Luke pilasi ne, koska se halusi sut itselleen. Sä ja Luke aloitte jonkun ajan päästä tapailla ja sen jälkeen seurustella. Te melkeimpä asuitte yhdessä. Te molemmat rakastitte toisianne ja sä olit paikalla, kun ne soitti niiden ensimmäisen keikan ikinä" Hän kertasi tapahtumia ja sai minut nyökkäämään.
"Jotenkin niin" Naurahdin ja haroin toisella kädellä vaaleita hiuksiani. Hän oli pysynyt hyvin kärryillä.
"Miksi sä et heti kertonut mulle kaikkea?" Hän kysyi kimeällä äänellä, joka johtui innostuksesta ja hämmennyksestä.
"Mä halusin olla varma, että suhun voi luottaa. Mä en haluaisi huudella tästä kaikille. Ja sitä paitsi mä tiedän, että kuinka paljon sä pidät niistä. Mun oli kuitenkin kerrottava kaikki nyt" Hymyilin ja tartuin tätä kädestä.
"Ja sä tapasit ne tänään" Hän varmisti ja minä nyökkäsin taas kerran.
"Yhtä asiaa mä en tajua. Miksi sä olet täällä mun kanssa, etkä käytävän toisella puolella niiden luona?" Hän kysyi ihmeissään. Tiesin, että hänen oli vaikea ymmärtää.
"Kaikki tunteet palasi pintaan" Huokaisin ja suljin silmäni. Halusin vain puhua Luken kanssa, mutta se olisi mahdotonta, jos hän ei antaisi siihen mahdollisuutta.
"Mulla on nälkä, mennään syömään" Anna sanoi ja nousi ylös sängyltä. Hän katsoi minua hymyillen.
"Me ei kutsuta niitä mukaan" Nauroin ja raahasin hänet ulos makuuhuoneesta. Hän tuhahti ja nappasi puhelimensa mukaan, matkalla ovelle.
Kävelimme hissille ja jäimme tietenkin odottamaan sitä. Onnekseni, kukaan pojista ei tullut ulos heidän huoneestaan. Menimme taas tuttuun ruokasaliin, jossa kaikki pöydät olivat täynnä ruokaa.
"Voitko sä tuoda mullekkin jotakin?" Kysyin ja hän nyökkäsi vastaukseksi. Anna juoksi heti hakemaan lautasia, kun minä puolestani menin istumaan siihen samaan pöytään, missä me olimme syöneet aamupalaa.
Hän tuli pian luokseni kaksi lautasta täynnä, jotakin pastan näköistä ruokaa. Kiitin tätä ja otin puhelimeni esille. Tunti sitten olin lähtenyt poikien luota. Halusin takaisin..
Olin saanut viestin.
"Meidän pitää puhua!
-Ashton"
Hän oli varmaan ottanut numeroni siitä lapusta, minkä annoin Calumille. Ei se minua oikeastaan haitannutkaan. Vastasin yksinkertaisesti "okei". Halusin puhua hänen kanssaan. Toivoin vaan, että Luke ei olisi paikalla, koska hän ei selvästikään halunnut minua seuraansa.
"Miksi sä et syö?" Anna kysyi, ehkä vähän huolestuneen näköisenä.
"Mä menen puhumaan muiden kanssa" Huokaisin ja nousin pöydästä. Hän tarrasi minua kädestä ja pakotti minut istumaan.
"Syö ensin" Hän komensi ja katsoi minua vakavana. Tungin äkkiä pari haarukallista ruokaa suuhuni ja nousin pöydästä. Nappasin puhelimeni ja virnistin hänelle.
"Nähdään" Sanoin ja juoksin hissille päin. Minulla ei ollut aikaa odottaa, joten juoksin portaita kohti ja aloin kävelemään niitä mahdollisimman nopeasti ylös. Hölkkäsin heidän huoneensa ovelle ja koputin siihen. Ashton avasi oven ja alkoi hymyillä.
