Heräsin tunteeseen, joka oli tavallaan minulle tuttu: Ihan kuin joku tarkkailisi minua. Aukaisin silmäni ja huomasin tuijottavani seinää. Yhtäkkiä kuitenkin tunsin jonkin liikahtavan vieressäni ja sydämeni pamppasi kurkkuuni asti. Käännyin nopeasti ympäri ja huomasin tuijottavani unista Lukea. Hän sulki heti silmänsä, kun käännyin. Löin tätä rintakehään ja hän alkoi nauraa. En ollut muistanut, että olimme nukkuneet yhdessä. Yritin tasata hengitystäni samalla kun hän nauroi hiljaa. Olimme todella lähekkäin koska punkka oli ahdas. En tiennyt oliko se hyvä vai huono asia.
"Mä sain melkein sydänkohtauksen" Huokaisin ja katsoin häntä paheksuvasti. Hän virnisti ja veti minut halaukseen. Tai no: Laitoin makaamaan hänen päälleen, samalla kun hän halasi minua. Vetäydyin halauksesta ja katsoin häntä hetken. Kasvomme olivat hyvin lähellä toisiaan ja minua tavallaan alkoi hermostuttaa. Aloimme molemmat nojata toisiamme kohti, mutta silloin hän sanoi: "Meidän piti puhua"
Vetäydyin hieman ja rykäisin muutaman kerran, samalla nyökytellen. Nousin hieman istumaan ja niin teki myös hän. Bussissa oli hiljaista, ja oletin että muut nukkuivat vielä. Odotin, että hän olisi tehnyt aloitteen ja puhunut ensimmäisenä, mutta hän oli yhtä hiljaa kuin minäkin.
"Mitä sä tarkoitit sillä, että joitakin asioita ei ole tarkoitettu pysymään ja kestämään?" Kysyin, rikkoakseni kiusallisen hiljaisuuden. Tarkkailin hänen kasvojaan ja tiesin hänen miettivän. Hän halusi vastata mahdollisimman tarkasti.
"Mä vaan mietin-" Hän aloitti, mutta jättikin lauseensa kesken. Hän sulki silmänsä ja veti syvään henkeä. Siirsin käteni hänen hartioilleen ja katsoin hänen nyt hyvin surullisia kasvojaan. Hän aukaisi silmänsä uudelleen ja katsoi minua. Me vain tuijotimme toisiamme silmiin. Halusin kuulla loput hänen lauseestaan!
"Mitä jos meitä ei oltukkaan tarkoitettu yhteen?" Hän kysyi niin hiljaa, että minun oli hankala kuulla sitä. Mutta, minä kuitenkin kuulin. Olin ajatellut sitä ennen kuin olin nukahtanut. Olin aina ajatellut, että hän oli ollut se oikea minulle. Mitä jos hän ei ollutkaan? Olin ihastunut häneen jo ensimmäisenä päivänä. En ollut sellainen henkilö, joka ihastuu heti, mutta niin kävi Luken kanssa. Ehkä sen takia ajattelinkin, että hän olisi ollut minulle se oikea. Jos hän olisi ollut se oikea minulle, emme me olisi eronneet. Olisimme pysyneet yhdessä. He was the one who got away..
"Mä en tiedä" Sanoin lyhyesti, koska en vain osannut ja halunnut vastata hänelle. Uskoin todellakin siihen, että meille jokaiselle oli se oikea henkilö, tällä planeetalla. Halusin omani olevan Luke. I thought he was my soulmate. Hän laski kätensä reiteni päälle ja alkoi pudistella päätään. Hän aukaisi suunsa puhuakseen, mutta laitoin sormeni hänen suunsa eteen ja sanoin: "Mä en pysty puhumaan juuri nyt"
Hän nyökkäsi ja pyörähdin pois hänen sylistään. Vedin verhot pois edestä ja astuin kylmälle bussin lattialle. Katsoin kelloa ja se ei ollut edes 8. Olin nukkunut vain muutaman tunnin, mutta ei se minua haitannut. Aloin keittää kahvia, samalla kun katsoin poikien aikataulua, joka oli pöydällä. Vaikka he olivatkin tällä hetkellä vain lämppäreitä, oli heillä todella kiireinen aikataulu. Muutama haastattelu ja tapaaminen tälle päivälle. He olivat kiireisiä. Kuulin jostakin punkasta ääniä ja pian Ashton tuli näkyviin. Hymyilin hänelle ja kävelin hänen ohitseen, bussin perälle. Istuin sohvalle ja laitoin television päälle. Silmääni pisti ohjelma nimeltä Are You The One? Jostakin syystä aloin katsomaan sitä.
Juoni oli aika yksinkertainen: 10 tyttyöä ja 10 poikaa oli laitettu asumaan saman katon alle ja heidän tehtävänään oli löytää itselleen se oikea = The Perfect Match! Jakson edetessä aloin kiinnostumaan ohjelmasta aina vain enemmän ja enemmän. Kun yksi jo rakastuneista pareista joutui tuohon totuuskoppiin olin aika varma, että he olivat pari. Eläydyin ehkä liikaa siihen ohjelmaan, koska olin mennyt lattialle polvilleni ja jännittänyt heidän puolestaan. Silloin se tapahtui: "NO MATCH" Mahassani muljahti ja en voinut muuta kuin tuijottaa televisioruutua. Pari joka luuli olevansa täydelliset toisilleen, ei ollutkaan se täydellinen pari, mitä he olivat yrittäneet selvittää. Heille täydelliset kumppaninsa, olivat vielä talossa. Jostakin syystä sammutin television ja istuin takaisin sohvalle. En voinut ajatella muuta kuin Lukea ja minua.
"Mitä sä teet?" Michael kysyi ja käveli sisään 'huoneeseen'. Hän istui viereeni ja pörrötti hiuksiaan. Kohautin olkapäitäni ja halasin polviani. Hän huokaisi ja veti minut halaukseen. Hän tiesin, että olin surullinen. Hän tunsi minut todella hyvin ja kuten olinkin sanonut: Me olimme todella samanlaisia.
"Mä oletan että sä et halua puhua, mutta mitä ikinä Luke tekikään niin mä voin suoraan sanoa, että se on idiootti!" Hän sanoi ja sai minut nauramaan. Irrottauduin hänestä ja hymyilin hänelle kiitollisena. Hän sai minut aina unohtamaan kaiken muun. Hän sai minut aina onnelliseksi. Palasin Ashtonin seuraan ja aloin syömään hänen kanssaan aamupalaa.
Vähän ajan päästä jouduin herättämään Calumin, joka oli nukkunut liian pitkään. Jopa Lukekin oli noussut ylös ennen häntä. Calum oli ihan pihalla kaikesta. Hän vain mutisi tyynyään vasten ja käski minun häipyä. Teki todella pahaa, vain jankuttaa hänelle, että hänen oli noustavan. Kaikki he ansaitsivat unta, jota he eivät saaneet tarpeeksi.
"Calum ole kiltti. Te myöhästytte muuten haastattelusta" Sanoin ystävällisesti ja istuin hänen punkkansa reunalle. Silitin hänen tummia hiuksiaan ja odotin hänen vastaavan. Hän voihkaisi ja kääntyi toiselle kyljelleen niin, että näin nyt hänen kasvonsa.
"Mä lupaan sulle, että sä saat ottaa päikkärit heti tämän haastattelun jälkeen. Siinä on 3 tunnin väli joten sä kerkeät loistavasti" Yritin suostutella ja siirsin käteni hänen paljaalle selälleen. Hän aukaisi silmänsä ja huomasin heti, että hänen oli vaikea pitää niitä auki. Hän näytti kipeältä. Hän oli muutenkin kuuma selästä. Kokeilin hänen otsaansa ja totesin, että hänellä oli kuumetta.
"Calum, sä olet tuli kuuma! Sulla on ihan varmasti kuumetta" Sanoin kovaan ääneen, jotta kaikki varmasti kuulivat. Calum voihkaisi ja minulla kävi häntä sääliksi taas jälleen. Oli tuskaa nähdä, että hänellä ei ollut hyvä olla. Ashton käveli luoksemme ja katsoi Calumia huolissaan.
"Onko teillä missään kuumemittaria?" Kysyin ja Ashton nyökkäsi. Hän aukaisi vessan oven ja haki sieltä aika isohkon laatikon. Se oli täynnä kaikkia ensiaputarvikkeita, lääkkeitä ja muuta vastaavaa. No, täytyihän artistien olla kunnossa. Ojensin Calumille kuumemittarin ja nousin ylös. Otin laatikon Ashtonin käsistä ja laskin sen pöydälle. Olin aina tykännyt hoitaa muita ja lyön vaikka vetoa, että minusta olisi tullut hyvä sairaanhoitaja. Tai no, miksi ei vieläkin. Laatikossa oli lappu missä oli mainittu poikien lääkäri ja kaikkien lääkkeiden reseptit ja annosmäärät.
"Onko ok jos mä soitan?" Kysyin ja kaikki vastasivat heti myöntävästi. He olivat varmaankin vihanneet tällaisia tilanteita. Onneksi heillä oli nyt minut. Tekisin mitä vain heidän puolestaan ja tykkäsin muutenkin olla 'johdossa' asioista. Soitin heidän henkilökohtaiselle lääkärilleen ja jouduin heti selittämään kuka olin. Onneksi tämä mies lääkäri oli heti ymmärtäväinen ja antoi minulle selvät ohjeet. Kirjoitin kaiken paperille parhaani mukaan. Kun olin kiittänyt tätä ja lopettanut puhelun, Luke, Michael ja Ashton tuijottivat minua.
"Ensiksi te kaikki muut otatte nyt tupla määrän maitohappobakteeria, että te muut ette tule kipeäksi. Calumin pitää ottaa särkylääkettä ja meidän on pakko käydä kaupasta hakemassa jotakin yrttiteetä, jonka nimi on tässä paperilla. Siihen pitää laittaa sekaan jotakin tippoja jotka Michael kuulemma tietää hyvin" Selitin ja Michael nyrpisti naamaansa. Naurahdin ja siirryin takaisin Calumin luokse. Otin kuume mittarin hänen päänsä vierestä ja hänellä oli jo 38 astetta kuumetta, vaikka nyt olikin vasta aamu. Hän katsoi minua ehkä vähän huolestuneena, mutta hymyilin hänelle rohkaisevasti. Luke ojensi minulle lasin vettä ja särkylääkkeen, jotka annoin Calumille. Me kaikki olimme nyt hänen ympärillään. Hän oli paras kaverimme! Oli ihana huomata, että myös Ashton, Michael ja Luke halusivat auttaa. Calum otti särkylääkkeen ja laittoi taas makaamaan sänkyyn.
"Sun on pakko tulla haastatteluihin" Ashton sanoi ja hänestä kuuli, ettei hän sanonut sitä mielellään. Calum katsoi häntä väsyneenä ja nyökkäsi. Michael taputti Calumia selkään ja alkoi valmistautua haastattelua varten.
"Mä valitsen sulle vaatteet, ja laitan sun hiukset. Lääke alkaa vaikuttaa vasta puolen tunnin päästä, joten sä voit ottaa nyt ihan rauhassa. Teillä ei ole vielä kiire. Jos susta tuntuu pahemmalta missään vaiheessa haastattelua niin sen varmastikkin voi keskeyttää. Mä kerron kaikille, että sä olet kipeä jotta ne pitää homman lyhyenä" Kerroin Calumille joka hymyili pienesti ja nyökkäsi. Pussasin tämän otsaa ja nousin ylös. Luke katsoi minua hymyillen ja kohotin tälle kulmiani:
"Onneksi meillä on sut" Hän sanoi ja naurahti pienesti.
~~
Sekava luku? x
JA UUSI ALBUMI ON IHANA 💖🦄
