Wherever You Are (Book 2)

Chapter 44

S o r r y.. 😈

~~

Siirsin matkalaukkuni pöydän alle ja huokaisin ääneen. Olin yksin bussissa, koska pojat olivat valmistautumassa iltaa varten, omassa pukuhuoneessaan. He olivat halunneet käydä siellä suihkussa, ja se olikin järkevintä. Olisi ollut ärsyttävä odottaa, että kaikki olisivat käyneet suihkussa tuossa pienessä bussin suihkussa. Laitoin korkokengät jalkaani ja olin melkein valmis. Olin kihartanut hiukseni ja meikannut vähän voimakkaammin. Minulla oli ylläni mekko jonka yläosa oli valkoinen ja alaosa musta. Jostakin syystä minulla oli todella hyvä olla. Tunsin itseni kauniiksi!

Otin puhelimeni ja vähän rahaa mukaan. Mahdutin kaiken iltalaukkuuni ja olin valmis. Painoin seinässä olevaa nappia ja bussin ovi aukesi. Astuin ulos bussista ja ovi sulkeutui kiinni, perässäni. Lähdin kävelemään kohti samaa ja tuttua sisäänkäyntiä. Areenan ulkopuolelle asti kuului, kun One Direction esiintyi. Oli edelleenkin hullua ajatella, että olin tavannut kyseisen poikabändin henkilöt!

Vaikka keikka olikin käynnissä, oli ulkopuolella ihmisiä. Osa oli tullut varmaankin hakemaan lapsiaan pois, mutta näin myös sellaisia ihmisiä, jotka olivat varmaankin vain tulleet kuuntelemaan hyvää musiikkia. Kävelin nopeasti muutaman tytön ohi jotka tuijottivat minua. En välittänyt heistä. Minulla oli niin itsevarma olo, että minua ei pysäyttänyt mikään. Turvamiehet päästivät minut sisään ja suuntasinkin heti kohti poikien pukuhuonetta. Halusin vain juoda ja pitää hauskaa parhaiden kavereideni kanssa.

Kun saavuin heidän pukuhuoneelleen, varmistin seinällä olevasta peilistä, että näytin hyvältä. Halusin näyttää hyvältä, Luken takia. Avasin pukuhuoneen oven ja astelin sisään. En kuitenkaan nähnyt Lukea missään. Calum ja Ashton istuivat sohvalla, molemmat hymyillen. Lattialla oli paljon vaatteita ja muuta romua, joten aloin nostelemaan muutamia paitoja syliini.

"Ei sun tarvitse" Ashton sanoi ja käveli luokseni. Hän otti paidat kädestäni ja laski ne sohvan käsinojalle.

"Sä voit vaikka aloittaa huomenna tämän sun assistentti työsi, mutta tänään me keskitytään vain juhlimiseen" Hän naurahti ja halasi minua nopeasti. Nyökkäsin hänelle ja hymyilin. Yhtäkkiä, Michael juoksi huoneeseen. Hän pysähtyi heti, kun hän näki minut.

"Wau!" Hän henkäisi. Tunsin punastuvani mikä oli epätavallista. Yleensä vain Luke ja todella kiusalliset tilanteet, saivat minut punastumaan.

"Sä näytät todella hyvältä" Hän sanoi, hetken kuluttua. Jostakin syystä tunsin oloni oudoksi. En tiennyt miksi.

"Kiitos" Hymyilin nolosti. Hän näytti aika hyvältä myös. Hänellä oli punamusta flanellipaita ja mustat farkut. Hänen nyt vihreät hiuksensa olivat ihanasti sekaisin. Hän näytti komealta. He kaikki, näyttivät komeilta..

"Missä Luke on?" Kysyin kovaan ääneen, jotta kaikki kuulisivat. Michael kohautti olkapäitään ja samoin teki Ashton.

"Ehkä se on jossakin panemassa sitä hyvännäköistä tyttöä" Calum sanoi, irrottamatta katsettaan puhelimestaan. Sydämeni pysähtyi hetkeksi aikaa. Mikä ihmeen tyttö?!?! Tuijotin Calumia, joka siirsi katseensa hiljalleen minuun.

"Se oli vain vitsi" Hän sanoi virnistäen. Vedin syvään henkeä ja katsoin tuota tummatukkaista poikaa vihaisesti.

"Tuo ei ollut hauskaa!" Sanoin ja silloin Luke käveli huoneeseen. Hän puhui puhelimessa, mutta en välittänyt siitä. Hän näytti tyrmäävän hyvältä. Hänelläkin oli flanellipaita niin kuin Michaelillakin, mutta hänen paitansa oli sininen ja sen alla oli musta t-paita. Rakastin hänen tyyliään!