Erosin halauksesta leveästi hymyillen. Olin onnellinen, että me olimme tavallaan sopineet Luken kanssa. Tuntui hyvältä olla hänen kanssaan väleissä. Olihan se myös outoa nähdä häntä ja muita, pitkästä aikaa. Tuntui siltä kuin osa minusta olisi palannut.
"Ettehän te vaan ole tappanut toisianne?!" Ashtonin ääni huusi oven takaa. Olimme olleet niin hiljaa, että pojat olivat varmaan alkaneet huolestua. Pian ovi aukesikin ja kaikki kolme astuivat sisään.
"Kaikki hyvin" Luke vastasi ja hymyili pienesti. Kaikki alkoivat hymyillä. He olivat tietenkin ylpeitä suunnitelmastaan, koska se oli onnistunut. Samalla he olivat varmaan myös huojentuneita siitä, että me emme tapelleet.
"Ryhmähali!" Michael huusi ja hyppäsi sängylle viereemme. Ashton ja Calum tulivat perässä. Me kaikki vain halasimme toisiamme. Viimeisestä ryhmähalista olikin aikaa. Katseeni keskittyi vaaleanpunaisiin matkalaukkuihin huoneen nurkassa. Ehkä Luke vain piti niiden väristä..
"Mä haluan jotakin syömistä" Luke nauroi ja työnsi Calumin pois hänen päältään niin, että tämä tipahti lattialle.
"Mä myös" Michael sanoi ja juoksi Luken perään. Calum ja Ashton katsoivat molemmat ovelle päin.
"Mennään kaikki olohuoneeseen" Ashton sanoi ja nousi ylös. Seurasin häntä, Calum perässäni. En saanut hymyäni katoamaan. Olin turhan onnellinen ja iloinen. Kun me muut saavuimme olohuoneeseen, Michael ja Luke tappelivat jostakin.
"Mä haluan syödä sen" Michael sanoi ja yritti ottaa sipsipussin Luken kädestä. Tämä kuitenkin oli hiukan pidempi, joten Michaelin ei auttanut muuta kuin luovuttaa. Minua alkoi naurattaa. He käyttäytyivät samalla tavalla kuin Australiassa, vuosi sitten. Istuin sohvalle Ashtonin viereen ja painauduin tämän rintakehää vasten, samalla halaten tämän lihaksikasta vartaloa.
"Oletko sä käynyt salilla?" Kysyin huvittuneena. Hän oli todella lihaksikas.
"Pitäähän mun näyttää hyvältä" Hän kikatti ja taputti selkääni. Nostin päätäni, jotta näkisin hänen kasvonsa.
"Ja myös senkin takia, että mä olen rumpali. Pitäähän mulla olla lihasta käsissä, jotta mä jaksan paukuttaa rumpuja" Hän jatkoi hymyillen. Nyökkäsin ja painoin pääni takaisin hänen rintakehälleen.
"Te kaikki olette muuttuneet todella paljon" Sanoin ja sain kaikkien katseet niskaani. He näyttivät hämmentyneiltä: "Hyvällä tavalla tietenkin" Lisäsin huokaisten ja heidän kasvonsa piirteet rentoutuivat heti. He olivat joskus turhan epäileviä ja pelokkaita.
"Mä vaan olen yllättynyt, että sun hiukset ei ole vielä pudonnut päästä" Virnistin Michaelille, joka näytti minulle keskisormea muiden nauraessa. Hän istui sohvalle ja veti minut syliinsä istumaan. Haroin muutaman kerran kädelläni tämän sinisiä hiuksia, samalla virnuillen. Ne eivät olleet niin tuuheat kuin vuosi sitten.
"Teillä kaikilla on tatuointejakin" Huokaisin ja hivelin kädelläni Michaelin 'To The Moon' tatuointia. Olin nähnyt Annan näyttämiä kuvia juuri tästä tatuoinnista. Pidin siitä kuvissa, mutta se näytti paremmalta omin silmin.
"Ei Lukella ole" Calum nauroi ja sai Luke raukan punastumaan. Hän istui tuolille lähelle minua ja Michaelia, selvästikin häpeissään.
"Ei tatuoinnit sopisi mulle" Hän mutisi ja alkoi värkätä puhelimellaan.
"Paskat" Michael naurahti ja peitti kasvonsa käsillään, yrittäen hillitä itseään: "Sulla ei ole tatuointeja sen takia, koska Liz ei anna sun ottaa niitä" Hän jatkoi ja sai Luken helahtamaan entistäkin punaisemmaksi.
"Älä vedä äitiä tähän mukaan" Hän mutisi häpeissään ja sai meidät muut nauramaan vain entistä lujempaa.
"Älkää nyt" Kikatin ja yritin kaikkeni, jotta saisin nauruni loppumaan. Liz oli tiukka ja ehkä vähän ilkeä. En yllättynyt siitä, että hän ei halunnut Luken ottavan tatuointeja.
