Luke ei todellakaan ollut yksin! Suuni loksahti hiukan auki ja kaikki ympärilläni pysähtyi. No, ei ihan kaikki. Tämä 'pari' pussaili intohimoisesti keskellä käytävää. Luken kanssa oli todella hoikka ja pitkä tyttö. He eivät huomanneet minua heti, vaan jatkoivat suutelemista oikein innolla. En voinut muuta kun seisoa siinä samalla, kun yritin saada edes vähän happea. Mahassani muljahti ikävästi ja aloin jopa voimaan pahoin. Tunsin olevani mustasukkainen ja järkyttynyt, enkä pitänyt siitä. Tyttö avasi silmänsä ja päästi irti Lukesta, joka oli selin minuun päin. Luke kääntyi ja katsoi minua yhtä järkyttyneenä kuin minä katsoin häntä.
"A-anteeksi" Sain sanottua, ennen kuin lähdin nopeasti pois paikalta. Kävelin pois päin niin ripeästi kuin se oli mahdollista, samalla miettien päässäni juuri sitä, mitä minä äsken näin.
Tunnistin tuon tytön. Hän oli ollut kanssamme vip-aitiossa aiemmin tänään. Luke ei siis katsonutkaan minua, vaan tuota tyttöä. Hän ei siis soittanutkaan väärin minun takiani, vaan tuon tytön. Tunsin itseni tyhmäksi. Miten edes pystyin ajattelemaan noin? Ei hän pitänyt minusta enää! Tunsin kyyneleitten valuvan alas poskiltani. Ne tipahtelivat mekolleni ja ties minne. Kävelin lujempaa ja yritin saada kyyneleiden tulon loppumaan. Hän ei sanonut pitävänsä minusta, mutta minä itse ajattelin niin. Miksi minun piti olla niin typerä?!
Kävelin sen tilan ohi missä Anna, Michael, Calum ja Ashton yhä olivat. Joku heistä huusi jotakin minulle, mutta en kuunnellut. Hyvin pian tunsin käden olkapäälläni ja minun oli pakko pysähtyä. Henkilö käänsi minut ympäri ja veti minut halaukseen. En nähnyt itkultani, että kuka henkilö oli, mutta tunsin hänet tuoksun perusteella. Se oli Ashton.
"Mitä ikinä se onkaan, sä voit kertoa sen mulle" Hän sanoi rauhallisesti. Tiesin hänen olevan huolissaan ja sitä piirrettä rakastinkin Ashtonissa. Kiepautin käteni hänen lihaksikkaan vartalonsa ympäri ja painoin pääni tämän rintakehää vasten. Tosi ystävät olivat aina paikalla!
"M-mä vaan olen typerä" Änkytin ja se sai minut vain itkemään enemmän. Vaikka hänen paitansa olikin nyt märkä kyynelistäni, ei hän yrittänyt paeta. Hän vain hieroi selkääni rauhoittavasti ja mutisi jotakin.
"Haluatko sä puhua?" Hän kysyi jonkin ajan kuluttua. Pudistelin päätäni ja päästin irti hänestä.
"Mä haluan mennä takaisin hotellille" Kuiskasin ja pyyhin poskiani. En halunnut jäädä enää tänne.
"Mä lähden mukaan. Oikeastaan, mä haen muutkin" Hän selitti ja katosi hetkeksi. Toivoin niin kovasti, että hän ei löytänyt Lukea mistään. Jäin odottamaan heitä ja istuin lattialle. Minua väsytti ja halusin vain nukkumaan, jotta voisin unohtaa kaiken. Etsin katseellani kelloa ja näin sellaisen roikkumassa yhdellä käytävän seinistä. Kello oli jo yli 12 yöllä, joten keikka oli siis loppunut myöhemmin kuin oli tarkoitus.
"Char!" Anna huusi ja juoksi luokseni käsilaukkuni ja puhelimeni kanssa. Hän kyykistyi viereeni ja laski kätensä olkapäälleni.
"Mitä tapahtui?" Hän kysyi ja auttoi minut ylös lattialta.
"En mä halua puhua nyt" Huokaisin ja yritin peittää kasvojani häpeästä. Hän tunsi minut niin hyvin, että jätti asian siihen. Hän halasi minua nopeasti, ennen kuin hän tarttui käteeni ja veti minua perässään jonnekin. Kun pääsimme ulos kuulin Michaelin huokaisevan onnesta:" Ihanaa, ei paparazzeja" Se oli todellakin ihanaa. En ollut onneksi joutunut vielä julkisuuteen heidän takiaan, enkä kyllä ehkä halunnutkaan. En varsinkaan halunnut, että minusta otettaisiin kuvia nyt kun meikkini valuivat pitkin poskiani!
Ashton johdatti meidät kaikki ison tila-auton luokse ja päästi meidät sivuovesta sisään. Heillä oli ilmeisesti oma auto, jolla he kulkivat joka paikkaan. Vilkaisin etupenkille ja näin että, kuljettajan paikalla istui jo joku. Se oli varmaan heidän oma kuljettajansa. Istuin ihan taakse ja olin onnellinen, että juuri Calum istui viereeni. Painoin pääni tämän olkapäätä vasten sillä aikaa, kun hän kietoi toisen kätensä vartaloni ympäri.
