Kaikki ihmiset jotka olivat käyneet Lontoossa, kuvailivat sitä sateiseksi kaupungiksi. Sitä se ei kuitenkaan ainakaan tällä hetkellä ollut. Aurinko paistoi ja ilma oli mukavan lämmin. Kaikki vaikutti liiankin täydelliseltä.
"Ylös!" Anna sanoi jo viidennettä kertaa. En halunnut nousta. Sänky oli ihanan pehmeä ja mukava. Olisin vain voinut jäädä siihen makaamaan vaikka koko päiväksi.
"Mihin sulla on noin kova kiire?" Kysyin haukotellen ja nostin päätäni nähdäkseni hänet seisomassa sänkyni edessä. Kysymys oli turha. Hän oli meikannut ja pukeutunut parhaimpiinsa. Hän halusi mennä katsomaan, olivatko nämä 'mysteeri julkkikset' jo tulleet.
"Meidän pitää ehtiä aamupalalle" Hän tuhahti ja siirtyi peilin eteen. Annoin pääni valahtaa takaisin tyynylle, kun hän alkoi laulaa jotakin kappaletta.
"Paljonko kello on?" Kysyin kovaan ääneen, hänen laulunsa yli.
"Puoli kahdeksan" Hän vastasi ja virnisti minulle. Tappaisin hänet vielä joku päivä. Meillä oli kaksi viikkoa aikaa ja hän herättää minut jo ennen kahdeksaa.
"Mä vihaan sua" Mutisin ja heitin peiton pois päältäni. Nousin sängystä ja petasin sen heti. Halusin ottaa tämän sängyn mukaan takaisin Kaliforniaan!
Kävelin kylpyhuoneeseen ja pesin hampaani, ennen kuin hyppäsin lämpimään suihkuun. Olisin viihtynyt sielläkin ikuisuuden, mutta Anna hakkasi ovea raivoissaan, joten minun oli sammutettava vesi ja aukaistava hänelle ovi.
"Mennään jo" Hän sanoi innoissaan ja taputti käsiään.
"Mulla ei ole edes kaikkia vaatteita päällä" Naurahdin ja kävelin alusvaatteet päälläni matkalaukulleni. Otin sieltä farkkushortsit ja topin ja puin ne päälleni. Olin tottunut lämpimään ilmastoon Kaliforniassa ja Australiassa, joten tiesin miten pukeutua.
"Ei Beniä ainakaan haittaa jos sä menisit ilman vaatteita" Anna kikatti ja sai minut punastumaan. Olihan Ben komea. Hän oli juuri sellainen ihminen, joka minua kiinnosti. Ainakin ulkonäöllisesti.
"Se ei meinannut saada silmiään irti susta" Hän jatkoi. Pudistelin päätäni ja istuin sängylleni. Meikkasin kevyesti: vain vähän ripsiväriä ja vahvistin kulmiani. Harjasin nyt jo kuivuneet hiukseni ja olin valmis.
Anna suorastaan hyppi onnesta, koska olin ollut super nopea. Hän antoi minulle puhelimeni ja lompakkoni ja suorastaan pakotti ovesta ulos. Korkokenkiemme äänet kaikuivat hennosti marmorilattiasta, kun me kävelimme hissille. Muitakin ihmisiä oli menossa alas, joten hissi oli melkein täynnä. Kaikki näyttivät hienostuneilta ja he kyllä tiesivät miten pukeutua.
Pian pääsimme tuosta täydestä hissistä ulos ja kaikki lähtivät eri suuntiin. Suurin osa kuitenkin suunnisti aamupalalle hotellin ravintolaan. Loin pikaisen katseen respan suuntaan, enkä kuitenkaan nähnyt Beniä missään. Hän oli varmaan nukkumassa.
Ruokahaluni voimistui heti, kun näin tuon buffet ihanuuden. Pöydät täynnä ruokaa! Tavallisesta hotelli aamupalasta poiketen tarjolla oli paljon enemmän hedelmiä ja terveellisempiä vaihtoehtoja. Olimme todellakin valinneet oikean hotellin. Istuimme ikkunan viereiseen pöytään syömään. Maanantai aamu ja ihmiset kiirehtivät töihin. Rakastin Lontoota!
"Missä sä haluat käydä tänään?" Anna kysyi ja katsoi minua hymyillen.
"Mä haluaisin vain kierrellä kaupunkia. Meillä on hirveästi aikaa joten me voitaisiin siirtää shoppailut jollekkin toiselle päivälle" Sanoin ja katsoin taas ikkunasta ulos. Niin teki myös Anna. Suojatietä ylitti noin kymmenen ihmistä. Suuni loksahti auki:
"Onko tuo-?" Me molemmat kysyimme yhteen ääneen. Harry Styles käveli ikkunan ohi. Häntä seurasi Niall ja Liam ja heidän perässään Louis ja Zayn. Kaikkien viiden perässä marssi monta henkivartijaa. Anna näytti siltä, että hän oli juuri saanut sydänkohtauksen. Näytin todennäköisesti samalta.
