Ootte söpöjä kun jaksatte aina kommentoida ja piristyn aina kun saan lukea niitä teidän ihania kommentteja! JA yllätyin siitä, että niin moni teistä katsoo Are You The One!! Ketkä on olleet teidän lempparit tähän mennessä? xx
~~
Päiväni oli ollut harvinaista mukavampi. Yleensä minulla oli ollut tylsää, mutta tällä kertaa sain touhuta koko päivän. Ramppasin poikien mukana haastatteluissa ja sain laittaa heidän hiuksiaan, sun muuta sellaista. Calum oli todella kipeä, ja olin huolissani hänestä. Hän selvisi kaikista haastatteluista särkylääkkeen avulla, mutta päivän päätteeksi hän oli ihan uupunut ja väsynyt. Kun me pääsimme takaisin bussiin, hän käveli bussin perälle ja laittoi makaamaan sohvalle. Katsoin häntä huolissani, ja silloin tunsin käden olkapäälläni.
"Kyllä se pärjää" Ashtonin ääni sanoi rohkaisevasti. Nyökkäsin, mutta en voinut irrottaa katsettani hänestä. Hän ansaitsi nyt lepoa!
"Sen pitäisi saada levätä, mutta se ei voi koska teillä on koko ajan jotakin tärkeää" Huokaisin ja laitoin vedenkeittimen päälle. Heidän pitäisi nousta lavalle 5 tunnin päästä, enkä uskonut että Calum pystyi siihen. Hänen pitäisi nyt levätä ja nukkua.
"Tämä on meidän työtä. Meidän on pakko esiintyä!" Michael huomautti ja Luke nyökytteli hänen vieressään. Ymmärsin kyllä mitä he ajoivat takaa, mutta kukaan ei voinut esiintyä kipeänä. Ei edes särkylääkkeen avulla, jos kuumetta oli niin paljon kuin Calumilla oli nyt. Oli kummallista, että hän oli tullut kipeäksi: Nythän oli kesä! Laitoin teepussin mukiin ja kaadoin myös sinne kuumaa vettä. Laitoin teehen myös hunajaa ja niitä lääkärin määräämiä tippoja. Otin mukin käteeni ja vein sen Calumille, joka vain makasi sohvalla uupuneena.
"Haluatko sä juoda tämän nyt?" Kysyin ja hän pudisteli päätään. Nyökkäsin ja laskin kupin pöydälle. Hain hänen punkastaan tyynyn ja peiton ja vein ne hänelle. Hän laittoi makaamaan selälleen ja minä peittelin hänet peitolla. Kävin hakemassa vessasta käsipyyhkeen ja vadin. Laskin vatiin kylmää vettä ja uitin pyyhettä siellä. Puristin ylimääräiset vedet pyyhkeestä takaisin vatiin ja laskin pyyhkeen Calumin otsalle. Istuin hänen viereensä ja hän aukaisi silmänsä, katsoen minua tarkkaavaisesti. ¨
"Kiitos" Hän sanoi karhealla äänellä, joka sai minut hymyilemään. Silitin hänen hiuksiaan ja katsoin kun hän sulki silmänsä taas kerran. Joku rykäisi vieressäni ja käännyin katsomaan Lukea, joka nojasi seinään kädet puuskassa. Nousin ylös sohvalta huokaisten ja katsoin Lukea kysyvästi. Hän murahti ja katsoi minua ärtyneenä. Silloin tajusin, että hän oli mustasukkainen.
"Älä viitsi olla noin lapsellinen" Sanoin hänelle ja astuin muutaman askeleen lähemmäs tätä. Hän kohautti olkapäitään ja katsoi minua edelleen ärtyneenä ja vihaisen oloisena. Me emme olleet yhdessä, joten minulla oli oikeus tehdä mitä halusin. Tällä hetkellä olin vain yrittänyt auttaa parasta ystävääni ja tehdä hänen oloaan helpommaksi, mutta tietenkin Luke oli Calumille mustasukkainen.
"Mä en voi tälle mitään, tiedäthän?" Hän sanoi kysyvästi. Naurahdin epäuskoisena ja kävelin hänen ohitseen, takaisin Ashtonin ja Michaelin luokse. Luke kuitenkin tuli heti perässä. Hän oli ollut aamulla mukava ja nyt hän oli taas ärsyttävällä päällä. Mitä minä tekisin hänen kanssaan?
"Me ajateltiin hakea pizzaa" Ashton sanoi ja nousi ylös. Michael rykäisi ja teki samoin. He yrittivät paeta, koska he aavistivat että minä ja Luke alkaisimme taas tappelemaan. Ashton nappasi lompakkonsa pöydältä ja käveli Michaelin perässä ulos bussista. Käännyin katsomaan taas Lukea, joka tuijotti minua yhä.
"Sä et voi olla mustasukkainen. Mä vain yritän olla avuksi ja mitä mä saan? Mä saan sulta vain ilkeitä katseita ja en muuta" Sähisin ja yritin olla huutamatta, vaikka mieleni tekikin kovasti. Halusin huutaa hänelle, mutta se ei ollut aikuismaista. Hän ei ilmeisesti tajunnut, että Calum oli todella sairas.
