Ja taas kerran minut vedettiin pois yleisöstä ja sieltä backstagelle. Olin tavallaan jo tottunut siihen. Sain edelleenkin ilkeitä katseita niskaani aina kun liikuin jossakin, mutta tiesin mihin olin ryhtynyt, kun lähdin poikien mukaan. Yksi turvamiehistä johdatti minut poikien pukuhuoneelle ja kiitin häntä. Kun astuin sisälle huoneeseen, sain ilokseni huomata, että pojat olivat jo siellä. Ryntäsin halaamaan heitä ja onnittelin heitä taas onnistuneesta keikasta. He olivat aina niin hyviä!
"Mihinkäs seuraavaksi?" Kysyin ja vetäydyin irti ryhmähalista. Calum kohautti olkapäitään ja istui sohvalle. Kävelin hänen vaaterekilleen ja heitin hänelle puhtaan paidan. Hän otti sen kiinni ja vaihtoi sen päälleen. He kaikki tarvitsisivat nyt suihkua.
"Me matkustetaan vielä Bristoliin tänä yönä" Ashton sanoi ja haukotteli väsyneenä. Nyökkäsin hänelle ja kävelin Michaelin vaaterekille. Otin sieltä hänelle hupparin ja vein sen hänelle. Olin huomannut hänen tärisevän, eikä hän saisi tulla nyt kipeäksi. Olin tavallaan alkanut heidän stylistikseen. He yhä päättivät siitä, mitä he pukisivat päälleen, mutta minä pidin huolta siitä, että vaatteet sopivat yhteen keskenään. Se oli tavallaan kivaa. Ihan niin kuin minulla olisi ollut työ! Istuin sohvalle Luken viereen ja otin puhelimeni esille. Hän alkoi tuijottaa minua kulmat kurtussa.
"Etkö sä menekään katsomaan kun 1D esiintyy?" Hän kysyi ihmeissään. Pudistelin tälle päätäni ja siirsin katseeni taas puhelimeni näyttöä kohti. Olin nähnyt heidän esiintyvän jo niin paljon, että en jaksanut katsoa heitä enää joka ilta. Muistin jo heidän biisi-listansakin ulkoa, puhumattakaan laulun sanoista.
Kävin nopeasti Twitterissä ja Instagramissa ja sen jälkeen laitoin puhelimeni pöydälle. Minua väsytti ja halusin vain laittaa nukkumaan. Bussissa nukkuminen ei ollut mitään kovin ihanaa, koska koko ajan sai varoa tippumista sängystä. Painoin pääni Luken olkapäätä vasten ja silloin vasta tajusin mitä tein. Se oli kuin vanha tapa! Hän kuitenkin kietoi kätensä ympärilleni ja antoi minun nojata häneen. Aloin hymyillä pienesti, mutta piilotin kasvoni painamalla ne hänen rintakehäänsä vasten. Hän oli niin lämmin. Kaikki tunteeni mitä tunsin Lukea kohtaan, olivat sekaisin. En tiennyt kumpaa tunsin enemmän: Vihaa vai rakkautta.
"Eiköhän me lähdetä" Ashtonin ääni kajautti. Huokaisin ärtyneenä ja nousin ylös. Otin puhelimeni ja laukkuni mukaan ja poistuin pukuhuoneesta. Lähdimme kaikki kävelemään kohti uloskäyntiä ja voin vaikka vannoa, että he olivat juoneet jotakin epämääräistä. Michael ja Calum nauroivat keskenään jollekkin, kun taas Ashton ja Luke tönivät toisiaan koko ajan. Huokaisin ääneen ja ajattelin vain omaa punkkaani. Kun pääsimme ulos, oli bussin edessä olevien aitojen takana pieni fani-lauma. Michael juoksi heti tyttöjen luokse ja halasi jotakin heistä. Ashton liittyi Michaelin seuraan ja niin teki myös Calum. Lähdin kävelemään kohti bussia, mutta silloin Luke tarrasi minua kädestä.
"Mä mietin, että me oltaisiin voitu katsoa joku elokuva yhdessä" Hän sanoi ja alkoi hymyillä. Hänen nenänsä oli taas entisellään, eikä parantumiseen mennyt kuin muutama päivä. Sydämeni huusi 'kyllä' ja aivoni 'ei'. Olin ihan väsynyt, mutta jostakin syystä vastasin Lukelle myöntävästi. Hän alkoi hymyillä entistäkin enemmän ja silloin minäkin aloin hymyillä. Luke päästi kädestäni irti ja käveli faniensa luokse, kun taas minä lähdin kävelemään bussin luokse.
Kun pääsin sisälle bussiin, heitin laukkuni sohvalle ja otin matkalaukkuni pöydän alta. Otin sieltä puhtaat vaatteet ja kävelin vessaan. Oli parempi käydä suihkussa ennen heitä. Riisuin vaatteeni ja pujahdin ahtaaseen suihkukoppiin. Pesin nopeasti vartaloni ja hiukseni, koska kukaan meistä ei saanut olla suihkussa kuin 5 minuuttia. Ymmärtäähän sen: Bussin suihku ei todellakaan ole mikään paras suihku. Kiedoin pyyhkeen ympärilleni ja toisen pääni ympäri. Kuivasin itseni ja puin vaatteet päälleni. Kun astuin ulos vessasta, olivat pojat jo tulleet sisälle. Kävelin bussin takaosaan ja heittäydyin makaamaan sohvalle. Näin Luken menevän vessaan ja en voinut muuta kuin jäädä odottamaan häntä. Sammutin huoneesta valot ja laitoin makaamaan sohvalle uudestaan. En tiennyt kuinka kauan minä siinä makasin, mutta yhtäkkiä Luke tupsahti 'huoneeseen' yllään vain boxerit. Nousin nopeasti istumaan ja katsoin häntä silmät pyöreinä.
"Missä muut on?" Kysyin ja katsoin, kun hän käveli luokseni. Luke istui viereeni ja otti viltin vierestään. Hän levitti sen päälleen ja haki samalla mukavampaa asentoa.
"Ne lähti syömään" Hän sanoi ja nyökkäsin hänelle. Jostakin syystä, olin tavallaan peloissani. Me olimme kahdestaan. Hän yritti jo tappaa minut, tulemalla huoneeseen pelkät boxerit jalassaan, mutta nyt kun me olimme kahdestaan- Katsoisimme vain elokuvan. Hän otti xbox-ohjaimen käteensä ja meni Netflixiin. Hän selasi elokuvia ja sarjoja läpi, hiljaisuuden vallitessa. Yhtäkkiä hän pysähtyi tietyn sarjan kohdalle: How I Met Your Mother"
"Onko sulle okei jos-" Hän aloitti kysymään, mutta nyökkäsin tälle heti. Hän huokaisi hermostuneena ja laittoi 5. Tuotantokauden pyörimään. Tilanne oli jollakin tapaa tuttu, mutta samalla myös outo. En uskaltanut liikahtaakaan, mutta heti kun alkutunnari lähti soimaan, pystyin rentoutumaan. Oli aika hassua, että hän istui suurinpiirtein toisessa päässä sohvaa ja minä toisessa.
Kun me olimme katsoneet muutaman jakson, me molemmat vain nauroimme. Siinä samalla me olimme 'lähentyneet', mutta se ei riittänyt minulle. Konttasin hänen viereensä ja käperryin tämän kainaloon, samalla kun hän hiljeni ja lopetti nauramisen. Kiedoin käteni hänen vartalonsa ympäri ja painoin pääni hänen paljasta rintakehäänsä vasten. Siirsin myös vilttiä niin, että me molemmat olimme nyt sen alla. Luke oli todella lämmin ja en voinut muuta kuin yrittää olla hymyilemättä. Minulla oli hyvä olla.
Hän siirsi kätensä olalleni ja kuulin hänen nielaisevan. Katsoin tätä hetken ja hän katsoi minua takaisin. Me molemmat siirsimme katseemme takaisin televisioon, mutta en voinut enää keskittyä samalla tavalla kuin aikaisemmin. Ihan kuin mahani olisi ollut täynnä perhosia, jotka lentelivät ympäriinsä. Olin kaivannut tätä tunnetta. Luke oli ainoa joka sai minut tuntemaan näin. Se oli outoa. Oli outoa, että kukaan muu ei saanut minua tuntemaan näin.
"Luke" Sanoin ja rykäisin muutaman kerran. Kurkkuni tuntui yhtäkkiä todella kuivalta. Oli niin monta asiaa, mitä halusin kysyä häneltä, mutta en vain uskaltanut.
"Niin?" Hän kysyi, keskittyen yhä televisioon. Suljin silmäni ja yritin miettiä, mitä edes sanoisin hänelle. En kuitenkaan osannut päättää mitä sanoisin tai kysyisin. Halusin kysyä, että oliko hän edelleen varattu, mutta en kyennyt siihen.
"Ei mitään" Huokaisin ja yritin keskittyä taas televisioon. Hän naurahti ja sain kylmiä väreitä. Luke irrotti otteensa minusta ja istui suoraan.
"Mitä sä olit sanomassa?" Hän kysyi ja tunsin punastuvani. Pudistelin päätäni ja yritin saada hänet unohtamaan. Miksi muut eivät voineet jo tulla?
"Ei se ollut mitään tärkeää" Sanoin ja yritin kuulostaa vakuuttavalta. Hän kuitenkin näki lävitseni. Hän pudisteli päätään ja alkoi purra huulikoruaan. Damn, pls stop..
"Okei okei.. Oletko sä edelleen varattu?" Sain kysyttyä änkytykseni seasta. En halunnut sanoa tämän kyseisen tytön nimeä, koska vihasin häntä yli kaiken. Luken kasvoille nousi pieni virne, mitä en kyllä tajunnut.
"Miksi sä haluat tietää?" Hän kysyi ja kohotti minulle kulmiaan, yhä se typerä virne kasvoillaan. Huokaisin ärtyneenä, enkä vastannut hänelle. Luke tiesi miksi halusin tietää, mutta hän halusi leikkiä taas hankalaa.
"Okei, entä jos mä muotoilen sen näin: Mitä sä nyt tekisit, jos mä kertoisin sulle, että mä en seurustele enää?" Hän kysyi ja nojasi lähemmäksi. Yhtäkkiä huomasin vetäytyväni taakse, aina siihen asti, että tunsin selkäni osuvan pehmeää sohvaa vasten.
"Olisitko sä hämillään?" Hän kysyi ja siirsi kätensä reidelleni. Luke virnisti ilkeästi ja asettui makaamaan jalkojeni väliin: "Vai olisitko sä kenties innoissaan?" Hän kysyi ja painoi otsansa omaani vasten. En pystynyt hengittämään. Hän oli saanut minusta otteen. En ajatellut enää seurauksia, vaan painoin huuleni hänen huuliansa vasten. Ilotulituksia, kipinöitä ja aina vain lisää ilotulituksia.
"Char, mä olen edelleenkin pahoillani-"
"Ei puhetta" Mutisin hänen huuliaan vasten ja hän nyökkäsi. Koko sarja oli unohtunut, vaikka se oli edelleenkin päällä. Kumpikaan meistä ei sillä hetkellä välittänyt siitä. Välitin vain hänestä.
Ja hän minusta..
