Chapter 18

3.1K 254 71
                                    

Luulin että hotellin edessä oli paljon paparazzeja, mutta olin väärässä. Ravintolan edessä niitä oli vielä enemmän. En edes tiennyt, mistä papsit tiesivät, että me olimme menossa syömään juuri tähän ravintolaan. Katsoin ulos ikkunasta huolestuneena. Minua tavallaan ahdisti. Ashton selitti jotakin, mutta en voinut keskittyä. Halusin vain jäädä autoon istumaan.

"Char" Kuulin Luken sanovan ja säpsähdin huomattavasti. Hän naurahti ja pudisteli päätänsä. Muut puhuivat keskenään jostakin, joten he eivät keskittyneet meihin.

"Sua jännittää joku, mä tiedän sen" Hän sanoi hymyillen ja nyökkäsin: "Mä veikkaan, että kyseessä on paparazzit" Hän jatkoi ja nyökkäsin taas. Hän oli tietenkin nähnyt, kun katsoin ikkunasta ulos. Hän laski kätensä polvelleni, samalla hymyillen. Tunsin aina jotakin outoa, kun hän teki niin!

"Niihin tottuu kyllä aikanaan. Mutta, mä voin olla sun suojana" Hän sanoi ja sai minut hymyilemään. Ritarillinen Luke oli palannut.

"Nyt mennään" Michael sanoi, kun hän näki turvamiehen auton edessä. Oli outoa ajatella, että he olivat näin kuuluisia. Vastahan me pyörimme lähikahviloissa tai hengailimme minun tai Luken luona. Auton ovi aukesi ja Michael ja Calum nousivat ulos. Anna katsoi minua hetken, ennen kuin Ashton tarttui tätä kädestä kiinni ja sanoi jotakin sellaista, mikä sai Annan punastumaan. He nousivat ulos autosta yhdessä ja jättivät minut Luken kanssa kahdestaan.

"Älä huoli. Mä olen tässä" Luke sanoi ja tarttui minua kädestä. Hän kietoi kätensä ympärilleni, ihan niin kuin hän olisi suojannut minua. Hän veti minua perässään kohti ravintolan ovia ja pian me olimmekin sisällä. En edes ehtinyt ajatella koko asiaa. Ajattelin vain häntä.

Halusin edelleenkin suudella tätä, mutta en voinut tehdä sitä. Hänellä oli tyttöystävä ja minä tapailin Beniä. Tyttöystävästä puheen ollen: Janicea ei ilmeisesti oltu kutsuttu! Minua alkoi hymyilyttää entistäkin enemmän. Luke katsoi minua ja tiukensi otettaan kun me lähdimme kävelemään muiden perässä kohti tilavan näköistä salia. Minua ihmetytti se, että hän ei päästänyt irti kun olimme päässeet sisälle. Ei minua kyllä haitannutkaan. Tunsin oloni turvalliseksi hänen otteessaan. Olen aina tuntenut niin.

Sali oli täynnä hienosti pukeutuneita ihmisiä, joten en katunut ollenkaan asu valintaani. Joka puolella oli kynttilöitä ja valo oli tyylikkäästi himmennetty. Se sai mekkoni kimaltamaan hiukan. Koko tämä ravintola oli tyylikäs. Olin tullut siihen päätökseen, että Englanti oli tyylikkäämpi maa kuin Yhdysvallat. Täällä panostettiin todella paljon. Kävelimme aika salin perälle asti ja näinkin tutut kasvot. Sydämeni alkoi hakata taas nopeaan tahtiin.

"Te tulitte!" Harryn matala ääni sanoi iloisesti. Hänen äänensä oli kuin kutsu taivaasta. Kaikki tervehtivät toisiaan ja Luke piti kätensä yhä lantiollani. Istuimme pöytään ja pääsin onneksi Luken ja Ashtonin väliin. Minua jännitti aivan liikaa. Pojat alkoivat puhua jostakin kiertueeseen liittyvästä asiasta, joten en voinut muuta kuin kuunnella. Otin puhelimeni esille ja aloin viestittelemään Benin kanssa. Hänen työvuoronsa oli loppunut joten hänellä oli aikaa minulle. Hän kertoi kuinka kauniilta näytin ja en voinut muuta kuin hymyillä. Menisimme treffeille muutaman päivän kuluttua, joten olin todella innoissani. Jos kaikki onnistuisi hänen kanssaan, voisin unohtaa tunteeni Lukea kohtaan ja olla tämän kanssa pelkkiä kavereita.

"Char" Ashton sanoi ja tökkäsi minua kylkeen. Vingahdin kivusta ja nostin katseeni ylös päin. Kaikki katsoivat minua. Mulkaisin Ashtonia ja aloin punastella syvästi.

"Liam kysyi, että kauanko te aiotte olla täällä" Michael naurahti ja tunsin punastuvani entistä enemmän.

"Vielä melkein kaksi viikkoa" Vastasin ja sain Liamin nyökkäämään. Oli outoa istua heidän kanssaan tämän ison pöydän ympärillä. Olin vain unelmoinut tästä! Käänsin katseeni takaisin puhelimeeni ja aloin kirjoittaa Benille takaisin. Luke kuitenkin otti puhelimeni kädestäni ja tunki sen farkkujensa takataskuun.

Wherever You Are (Book 2)Dove le storie prendono vita. Scoprilo ora