Tiedätte kai sanonnan 'kaikki loppuu aikanaan'. No, palaisin Annan kanssa Los Angelesiin kahden päivän kuluttua. Samaan aikaan Calum, Ashton, Michael ja Luke, jatkaisivat matkaansa One Directionin kanssa. En vain voinut uskoa sitä. Tiemme eroaisivat taas. Nyt kun olin saanut heidät takaisin elämääni, en halunnut päästää heitä menemään. He olivat minulle todella tärkeitä. Tuntui kamalalta edes ajatella, etten näkisi heitä enään.
"Char" Kuulin Michaelin kauniin äänen sanovan. Aukaisin silmäni ja nostin päätäni nähdäkseni hänet. Katsoimme parhaillamme elokuvaa heidän luonaan ja hän oli antanut minun nojata häntä vasten. Luke ei kuitenkaan ollut paikalla. Katsoin Michaelia hetken ja aloin hymyillä. Painoin pääni takaisin hänen rintakehäänsä vasten ja tiukensin otettani hänen ympärillään. En saisi halata parasta kaveriani pitkiin aikoihin, tai en ehkä enää koskaan. Oloni oli todella mukava. Viltti päällämme lämmitti meitä molempia.
"Mulla tulee teitä niin kova ikävä" Mutisin ja katsoin Calumia, joka hymyili surulliseen sävyyn. Näytti siltä, että hän halusi itkeä. Tiesin ettei hän kuitenkaan haluaisi tehdä sitä. Hän ei haluaisi itkeä kaikkien nähden.
"Me mietittiin vähän poikien kanssa-" Ashton aloitti ja sai Michaelin rykäisemään. Nousin istumaan ja katsoin heitä kulmat koholla.
"Me ajateltiin, että sä voisit lähteä kiertueelle meidän kanssa!" Michael sanoi ja sai Ashtonin hymyilemään todella leveästi.
"Mitä?!" Sanoimme Calumin kanssa yhteenääneen. Hän vaikutti yhtä yllättyneeltä kuin minäkin, joka oli aika hauskaa.
"Me puhuttiin jo Michaelin kanssa meidän kiertuemanagerille ja se kävi sille todella hyvin. Me myös saatiin lupa 1D:n pojilta joten tervetuloa!" Ashton selitti ja löi ylävitoset Michaelin kanssa. Nousin seisomaan ja heitin viltin lattialle.
"Oikeasti?!" Huusin innoissani ja Michael nyökkäsi. Aloin hyppiä onnesta ja taputtaa. Olin ihan sekaisin. Minun ei tarvitsisikaan luopua heistä! Calum nousi sohvalta ylös ja pyyhki silmiään oudosti.
"Miksi te ette koskaan kerro mulle mitään?!" Hän sanoi sekavalla äänensävyllä ja peitti kasvonsa käsillään.
"Itketkö sä?" Kysyin nauraen ja vedin tämän laihan pojan halaukseen. Hän halasi takaisin ja rauhoitteli itseään olkapäätäni vasten. Hän oli niin suloinen!
"Mä luulin, että me joudutaan sanomaan taas heipat" Hän mutisi ja tiukensi otettaan. En saanut kunnolla happea, mutta en tietenkään sanonut mitään. Calum päästi irti ja katsoi Michaelia, joka nauroi sohvalla maha kippurassa. Hän tuskin sai henkeä. Calum helahti punaiseksi ja istui sohvalle, hymyillen nolosti. Ashton nousi ylös ja halasi minua pitkään. Kiitin tätä onnellisena. Silloin ovi aukesi ja Luke käveli sisään. Hän ei kuitenkaan ollut yksin. Tuijotin tuttuja ja ärsyttäviä kasvoja, joita en olisi enää halunnut nähdä. Janice..
"Hei kaikki!" Luke sanoi ja veti Janicen sisälle asti, ennen kuin hän painoi oven kiinni. Mitä helvettiä? Tyttö katsoi minua tyytyväisesti hymyillen. Päässäni alkoi pyöriä todella monta ajatusta ja kysymystä. Mitä hän täällä teki?
"Mitä helvettiä tuo täällä tekee?" Michael kysyi ja osoitti Janicea, ehkä jopa vihaisena. Tyttö katsoi Michaelia järkyttyneenä ja tarrasi Luken käsivarresta kiinni.
"Älä puhu musta noin, niin kuin sä olisit mua parempi tai jotain" Janice sanoi ja katsoi Michaelia halveksuvasti ja inhoten. Nousin ylös valmiina repimään häneltä hiuksenpidennykset irti, mutta Calum veti minut takaisin istumaan. Kukaan ei sanoisi noin parhaalle kaverilleni.
"Enkö mä saa hengata mun tyttöystävän kanssa?" Luke kysyi ja sai meidät kaikki reagoimaan samalla tavalla. Suumme loksahtivat auki samaan aikaan ja voin vaikka vannoa, että siitä kuului jonkin näköinen ääni. Mielessäni pyöri taas vain kaksi sanaa: Mitä helvettiä?!
Tuijotin Lukea silmät pyöreinä ja sillä hetkellä en vain voinut tehdä mitään muuta. Ihan kuin jotakin hyvin tärkeää olisi otettu minulta pois. En vain voinut uskoa tätä. Luke ja Janice! Entä minä? Ihan kuin olisin vain ilmaa hänelle. Minua suoraan sanottuna vitutti ja todella paljon..
"Mutta tehän erositte?" Ashton totesi kysyvästi. Silloin Luken kasvot valahtivat valkoisiksi. Hän alkoi raapia niskaansa hermostuneena. Janice muotoili kasvoilleen hämmentyneen ilmeen ja sanoi: "Me ei koskaan erottu"
Mahassani muljahti inhottavasti. He olivatkin olleet yhdessä koko ajan. Se tarkoitti siis sitä, että Luke oli pettänyt Janicea kanssani. Hän ei tainnutkaan välittää minusta.. Nousin ylös sohvalta raivoissani. Oloni oli käytetty ja likainen. Minuun sattui. Aloin itkeä keskellä olohuonetta, kaikkien heidän edessään.
"Minkälainen ihminen tekee jotakin tällaista?!" Huusin ja otin lähimmän esineen pöydältä käteeni. Se oli xbox ohjain. Heitin sen raivoissani kohti Lukea, joka katsoi minua järkyttyneenä. Kuulin Michaelin vinkaisevan ja tiesin että olin tehnyt väärin. Ohjain oli Michaelille todella tärkeä, mutta se ei ollut pääasia. Näin kun Luke sanoi jotakin Janicelle, joka nyökkäsi ja lähti huoneistosta kokonaan. En vain voinut lopettaa itkemistä.
"Voinko mä puhua sun kanssa kahden?" Luken ääni kysyi. Katsoin häntä edelleen murhaavasti. Hän oli kusipää! Luuliko hän oikeasti, että pystyisin keskustelemaan hänen kanssaan juuri nyt? Hän varmaan kertoisi minulle, kuinka oli vain tarvinnut sänkyseuraa. Otin muutaman nopean askeleen tätä kohti ja läpsäisin tätä kasvoille niin lujaa kuin vain kykenin. Koko huone kaikui siitä äänestä, minkä käteni oli tehnyt osuessaan hänen poskeensa.
"Mä en mene enää minnekkään sun kanssa kahden" Sanoin raivoissani itkuni seasta ja osoitin tätä sormellani. Hän ei saisi tätä ikinä enää anteeksi. En olisi todellakaan mennyt hänen kanssa sänkyyn jos olisin tiennyt, että hän oli yhä Janicen kanssa.
"Sä sanoit mulle, että sä rakastat mua!" Sanoin särkyvällä äänellä. Hän piti poskeaan ja katsoi minua kirkkain silmin. Ne olivat kylmät. Hän ei ollut enää oma itsensä. Hän oli osoittanut kuka hän oikeasti oli. Hän ei missään nimessä ollut se Luke, kehen joskus rakastuin. Hän oli ollut ajattelevainen ja rakastava! Kaikkea muuta mitä hän oli nyt. Tunsin käden olkapäälläni, mutta riuhtaisin sen pois. Mulkaisin Ashtonia, joka katsoi minua huolissaan.
"Sä sanoit mulle, että sä rakastat mua" Toistin ja tunsin sydämmeni särkyvän: "Mä luulin, että meillä oli jotakin. Mä halusin palata yhteen. Mä olinkin sulle pelkkä pano! Mä olin onnellinen juuri viisi sekuntia ennen kuin sä tulit tänne. Sä pilasit kaiken" Huusin ja siinä vaiheessa en saanut enää henkeä. Pyyhin poskiani ja meikkini levisivät aivan täysin. Istuin lähimmälle nojatuolille ja painoin pääni polviani vasten. Joku kyykistyi viereeni ja alkoi hieromaan selkääni.
"Me kerrottiin juuri Charlotelle, että se voi lähteä meidän kanssa kiertueelle" Michael sanoi, todella kylmällä äänellä. Silloin pomppasin ylös ja lähdin kävelemään kohti ovea.
"Mä en todellakaan lähde mukaan kaiken tämän jälkeen!" Huusin ja ryntäsin pois paikalta. Lähdin juoksemaan portaita ylös ja ohitin aina uuden kerroksen, kunnes tulin katolle. Ulkona oli alkanut sataa vettä, mutta totuus oli se, että en välittänyt tippaakaan sateesta. Tunsin vesipisaroiden iskeytyvän päätäni ja kasvojani vasten. Ne sekottuivat kyyneleideni sekaan. Halusin vain palata Los Angelesiin ja unohtaa kaiken mitä täällä oli tapahtunut. Tai no, halusin unohtaa vain Luken.
