Boys don't cry // Oleksi

8. Amy

Pääsin viimein koululle, ja tottakai ovet ollaan lukittu tuntien ajaksi. Voihan helvetin perse.

"Olli?" Henkilö kysyi viereltäni. Käänsin katseeni häneen. "Aleksi?" Sanoin hämmentyneenä. "Mitä sä täällä teet?" Aleksi kysyi yhtä hämmentyneenä kuin minä. "Nukuin pommiin. Sä?" Kysyin puolestaan Aleksilta. "Perhe juttuja vaan. Iskä haluais palata äitin kanssa yhteen." Aleksi kertoo huokaisten. Hassua kuinka avoin hän on mulle. Toisaalta oon ylpeä että Aleksi luottaa muhun. Menin tuon luokse ja silitin hänen käsivarttaan lohduttavasti. "Mä oon pahoillani." Lohdutin. "Älä oo. Ei ne palaa yhteen. Ei ne oo onnellisia yhessä." Aleksi kertoi.

Kellot soivat ja kuulimme ovien aukeavan. Siinä on semmonen klaks ääni. "Mennäänkö samaa?" Aleksi kysyi hymyillen. Jähmetyin hetkeksi ja lopetin hengittämisen. Ei voida. Ei sitten todellakaan. Tajuaako Aleksi yhtään mitään?! "Mm sori lupasin olla Neean kanssa..." Valehtelin. "Tarkotin vaa et sisälle." Aleksi tarkensi. Taidan oksentaa. Nieleskelin tiuhaan tahtiin. "Sori mä tajusin etten tänään voikkaan olla koulussa kun mun kissa kuoli pari viikkoo sitten ja sillä on tänään hautajaiset. Pitää kunnioittaa kissoja!" Valehtelin. Aleksi kurtisti kulmiansa. En pysty enää. Oksennan hetkenä minä hyvänsä. "Voisin tulla sun luo, jos käy?" Aleksi aneli. "Heippa!" Huikkasin vain äkkiä ja lähdin pois pikakävellen. Anteeksi Aleksi. Et voi roikkua minussa koko aikaa kuin joku takiainen! Ärsyttävää.

Enhän mä kauan kävellyt kunnes oksensin. Onneksi sentään puskaan, enkä keskelle tielle.

"Onko kaikki hyvin?" Joku kysyi. Käänsin katseeni eteen, jossa seisoi kaunis brune tyttö. Hänellä oli lyhyet hiukset ja ruskeat silmät. Päällään oli tuulitakki (kiinni) ja mustat college housut. Tuntuisi että tässä vaiheessa leukani olisi jo maassa, mutta pystyin pidättelemään sen. Sitäpaitsi oksensin juuri hänen edessään. Kuinka noloa.

"Halooo?" Tyttö heilautti kättänsä naamani edessä. "Joo on. *kröhöm." Vastasin suoristaen takkiani.

"Kukas sä oot? En oo ennen nähny sua." Kysyin. "Oon Amy. Sä?" -Amy- kysyi puolestaan minulta. "Oon Olli." Kerroin pieni hymyn vivahde suupielellä. "Kiva nimi! Muutin tänne vasta ja tulin kattelee paikkoja, ja mun uutta koulua." Amy kertoi. Nyökkäsin. "Millä luokalla oot?" Kysyin. "Oon 7b:llä." Amy kertoi. "Okei! Mä oon 8c:llä, jos nyt oikein muistan. En koskaan ota siihen niinkään kantaa." Kerroin pienesti naurahtaen lopussa. (A/n en oikeesti muista oliks se 8c vai mikä jos ees koskaan oon sitä kertonu, mut sovitaan nyt et Olli on 8c:llä.) "No mut mä meen nyt tästä pois tieltä. Oli kiva tutustuu!" Amy sanoi hymyillen. "J-joo. Mm näkyillään!" Änkytin. Jäin katsomaan Amyn perään ällistyneenä. Ihmettelen kyllä miten en saanut hänestä stondista.

Jatkoin matkaani kohti kotia.

***
Kotona äiti oli laittamassa ruokaa. "Hei rakas! Onko kaikki hyvin? Miksi tulit koulusta jo nyt?" Äiti kyseli. "Mul tuli huono-olo. En ees kerenny koko hemmetin kouluun kun nukuin pommiin, ja matkalla tuli pahaolo. Korjaatko poissaolon?" Kysyin äitiltä. "Joo tietysti! Isi meni jo töihin. Tulee varmaan yöllä." Äiti kertoi tullen suukottamassa minua hiuksiini. Hymyilin pienesti. Tottakai mä rakastan mun vanhempia, vaikkei ne aina olekaan kotona. Ei se minua haittaa.

"Täs olis ruokaa!" Äiti sanoi. "Mm en ota ehkä tällä kertaa. Ei oo niinkään nälkä." Sanoin ja lähdin omaan huoneeseen.

Nappasin kännykän ja lysähdin sängylleni. Aloin selailemaan viestejä. Ekana avasin Aleksin 3 snappia. Eka kuva oli kattokuva, seuraavassa naamakuva missä luki:
"Haluisitko nähä tänäänkin? Oot kiva. :)"
Tunsin punan nousevan kasvoilleni. EI OLLI. En mä punastele. Viimeinen kuva oli kattokuva, jossa luki:
"Ahistaa. Ootko koulussa? Tuu pliis vastaan. Oon tulossa."
Kurtistin kulmiani. Tarkoittikohan Aleksi niitä perhejuttuja?

——
A/n
En yleensä laita loppuun näit mut mun on pakko selventää itelleni nää luokat.

Olli: 8c
Aleksi: 8a
Joonas: 8c
Joel: lukion toka
Niko: 8d
Tommi: lukion eka