Boys don't cry // Oleksi

13. Titanic

Olimme menossa ulos Aleksin kanssa. Meil oli ulkoliikkaa. Jotain futista Aleksin sanojen mukaan. En tiiä sit yhtään mitään jalkapallosta. Mähän en harrasta mitään muuta vapaa-ajalla kuin perseilyä ja seksiä. "Mitä sä ajattelet?" Aleksi kysyi rikkoen hiljaisuuden. "Mm en mitään ihmeellistä." Vastasin.

Pääsimme nurmikentälle. Liikka opemme Oskari oli jälleen myöhässä. Hän on aina myöhässä. Aina vaan eri selitys.

"Hei Olli! Tää on Miinalta." Joku blondi pitkä tyttö tuli ojentamaan lapun. Kurtistin kulmiani mutta otin lapun vastaan. Blondi lähti pois ja lähti tuon Miinan -tai oletettavasti Miinan- luokse kikattelemaan. Katsoin Aleksiin joka näytti mustasukkaiselta. Virnistin. Aleksi käänsi katseensa lapusta minuun. "Turpa kiinni Matela." Aleksi sanoi topakasti. Naurahdin ja avasin lapun. "Lue ääneen." Aleksi sanoi.
"Voitko nähä tänään? Tavataan koulun jälkeen koulun ylimmässä kerroksessa.
❤️: Miina L"
Luin hiljaa Aleksille. "Sä sit keräät kaikki muijat täältä. Eiks ylin kerros oo suljettu? Siellähän on hometta." Aleksi kysyi. "On, enkä mee." Totesin. "Jaaha. Voitko olla tänää?" Aleksi kysyi virnistäen. "Joo." Vastasin hymyillen.

Oskari saapui paikalle. "Nonii tyttäret ja pojat! Meillä on nyt jalkkista joten nyt tehään jaot!" Oskari kailotti niin että varmasti sisällä oliatkin kuulivat. Haluaisin jo nyt lähteä pois. "Pitäskö lähtee?" Aleksi ehdotti. Katsahdin Aleksiin. Ehdotus houkutteli, mutten tiiä miten voijaan valehdella Oskarille. "Mitä me sanotaan Oskarille?" Kysyin. "Esitetään et mul on huono-olo ja sun pitää saattaa mut terkkarille." Aleksi kertoi. "Nyt?" Varmistin kulmat koholla. "No eiku vittu viikon päästä. Nyt nyt!" Aleksi sanoi ja menimme Oskarin luo.

"Kato! Akseli ja Osku! Mitäs nyt?" Oskari kysyi. Akseli ja Osku? Mitä helvettiä? "Aleksilla on huono-olo. Mun pitää saattaa se terkkarille ettei se pyörry." Valehtelin mahdollisimman uskottavasti. "Jaaha. Osku palaa sitten heti tänne kun on saattanut Akselin, tai käy huonosti! Tunnin jälkkä!" Oskari uhkaili. Pyöräytin silmiäni. "Menkäähän jo!" Oskari hoputti. Menimme reppujen luo ja nappasimme ne nopeasti. Lähdimme sisälle. Kävelemme etuovista ulos.

Pääsimme ulos. "Meille vai teille?" Aleksi kysyi sarkastisesti. Naurahdin. "Mennään meille." Vastasin.

***

Pääsimme kotiin ja menimme jääkaapille. "Onks nälkä? Tääl on homeista leipää ja homeisia hedelmiä." Ehdotin Aleksille. "Ei kiitos." Aleksi naurahti. Hymyilin ja suljin jääkaapin. Tottakai mä haluaisin tarjota Aleksille jotain oikeeta ruokaa, mut Joel ei oo antanu rahoja takasin ja käytin melkeen kaikki rahat niihin viinoihin ettei vanhemmat huomaa mun juoneen. Tai oikeestaan pitäneen kotibileet. Yks mun kaveri Niila osti mulle kun se on täysikänen.

"Katotaaks telkkaria?" Kysyin Aleksilta. "Joo toki! Vaan jos ei katota mitään ällösöpö romantiikka ohjelmia. Eikä myöskään saippuasarjoja!" Aleksi kertoi vaativasti. "Jaaha." Naurahdin. Menimme sohvalle istumaan. Tai siis Aleksi meni makaamaan ja mä istumaan. Laitoin Netflixin päälle. "Mitä katotaan?" Kysyin. "Ootko kattonu Titanicin?" Aleksi kysyi. "En oo." Kerroin. "Mitä?! Missä kiven alla sä oot asunu?" Aleksi kysyi naurahtaen. Naurahdin myös. Ehkä mä oon eläny vähän kuin kiven alla. Joonaksella ei oo ees telkkaria ja siellä mä asuin yli puolet mun lapsuudesta kunnes aloin pärjäämään itse. Suljin Netflixin ja menin disney plussaan. Hain Titanicin.

Elokuvaa oli kestänyt noin 20min ja aloin kuulemaan hiljaista tuhinaa vierestä. Katsahdin Aleksiin joka oli nukahtanut. Hän halasi tyynyä söpösti. Mun teki mieli suudella Aleksia. Voin vaan maistaa sen Vaniljalta maistuvat huulet ja kuinka pehmeät ne on. Aleksi alkoi heräillä ja nousi istumaan. Mun katse pysyi visusti Aleksin huulissa. "Sä haluut suudella mua, eiks?" Aleksi luki mun ajatukset. "Mm..." Mumisin jotain vastaukseksi. Aleksi tuli mua lähemmäs ja suuteli mua. Vastasin suudelmaan. Tää tuntuu niin väärältä ja samalla niin oikeelta. Mä en sais olla tässä tilanteessa mutta joku mun sisällä sanoo jatka. Irtauduin suudelmasta hapen puutteen takia. "Anteeks... Mä en tiiä mikä muhun meni." Pahoittelin. "Ei se mitään. Me ollaan vaan kavereita. Eiks nii?" Aleksi kysyi. Nyökytin päätä. Voi helvetin helvetti.