Boys don't cry // Oleksi

18. Paniikkikohtaus

***
Heräsin äitin ja iskän kolisteluun. He olivat siis lähdössä. Menin alakertaan sanomaan heipat.

"Anteeks poju taidettiin herättää. Pöydäl noin 500€. Laita viesti jos tarviit lissee!" Iskä sanoi. "Juu, okei." Vastasin. "Nähään viikon päästä!" Äiti ja iskä huikkasi ja lähti ovesta ulos. Yksinäisyys on perseestä. En muista viikkoo millon vanhemmat olis ollu kotona.

Menin viinakaapille katsomaan jos voisin ottaa jotain. Otin yhden pullon ja aloin kittaaman sitä ihan huolella.

Hetken päästä löysin itseni jo ihan juopoksissa.

***
Mulla ei ollut mitään hajua paljon kello on, mutta oon varma et koulu on jo alkanut. Oon juonut koko aamun ja soitellu ihmisille. Mulla on karsee olo mutten pystynyt lopettamaan. Otin aina vain uuden tölkin.

Viimeinen numero johon soitin oli Anna Alamäki, eli Aleksi. Ja se oli myöskin ainoa joka vastasi puheluun.

Aleksi: Mitä vittua sä haluat?
Minä: mIeTiTkÖ kOsKaAn MiLtÄ eLäMä NäYtTäIs JoS oIkEeStI lEhMäT lEnTäIs?
Aleksi: Ootko kännissä?
Minä: ÄlÄ kEsKeYtÄ mUa KuN mÄ pUhUn!
Aleksi: Oon siellä kohta.

Ja sit se vaan sulki puhelimen! Kesken mun tarinan!

Hetken päästä joku tuli ovesta. Aleksihan se sieltä asteli. "AlEkSiIiIiIiI!!!" Hihkaisin. "Kuinka vitun paljon oot oikeen juonu?" Aleksi kysyi tullen luokseni. Aleksi nosti mut häntä vasten. Suutelin Aleksin kaulaa. "Lopeta Olli!" Aleksi ärähti. "Mm sä tuoksut tosi hyvälle." Totesin. "Aha. En voi sanoo susta samaa." Aleksi tiuskaisi ja alkoi kantamaan mua yläkertaan.

Niin hän sitten peitteli mut mun sängylle. Hetken päästä mä jo nukahdin.

***
Aloin heräilemään pikku hiljaa. Mua oksetti ihan kauheesti. Päätä ei niinkään särkenyt, mut pahaolo. Nousin äkkiä ja menin vessaan. Halailin pönttöä ihan mukavan tovin kunnes pääsin poistumaan vessasta.

Menin alakertaan ja näin Aleksin istumassa meidän pöydän ääressä. "Mitä helvettiä sä teet täällä?!" Kysyin ärähtäen. "En mä tänne olis halunnu tulla, mut olit eilen nii sekavassa tilassa nii en voinu muuta." Aleksi sanoi ja jatkoi: "Sä olit eilen juonu ihan helvetisti." Kurtistin kulmiani. Mä kyl muistan ku aloin juomaa, ja muistan paljonkin siitä kun avauduin itselleni, mut en puoliakaan siitä et Aleksi ois tullu tänne. Istahdin pöydän ääreen myös.

Aleksi tutkaili mun kasvoja. "Älä ees yritä. Me ei olla mitään." Sanoin ärtyneenä. "En mä oo homo, enkä tuu koskaan olemaankaan. Mua vaa vituttaa ku luotin suhun. Luulin tosiaan et olin löytäny mulle oikeen kaverin jolle voin puhua, mut sit sä hylkäsit mut, ja oon taas siinä samassa tilanteessa kun ennenki." Aleksi sanoi. Itsetuntoni poltteli ja pahasti. "Tajuutko kui vaikeeta on hankkia mainetta? En voi luopuu siitä noin vaa. En mä aijo hylätä sitä jonkun Aleksi Kaunisveden takia." Sanoin ilkeästi. "Sä oot ihan helvetin paska ihminen." Aleksi totesi ja nousi penkiltä. Hetken päästä olin jälleen kerran yksin.

Hengitykseni alkoi nopeutumaan. Meinasin alkaa itkemään mutta räpyttelin kyyneleet pois. Nousin seisomaan ja ravasin kämppää.
Miehisty
Hoin koko ajan päässäni. Ei pojat itke. Se on kirjoittamaton sääntö. Ainakin mulle. Romahdin lattialle. Hengitin tiheään tahtiin. Räpyttelin melkeinpä koko ajan etten alkaisi itkemään. Vittu mä olen heikko. Miehet pystyy kyllä ottamaan tuommoista palautetta ilman paniikkikohtausta, mutta mä olen heikko enkä kestä. Musta ei tuu koskaan mitään.

Juoksin yläkertaan meidän musiikki huoneeseen. Yleensä tällaisissa tilanteissa basson soitto helpottaa.

Otin mun ruskeen basson seinältä ja yhdistin sen vahvistimeen. Aloin rämpyttelemään jälleen joitakin biisejä ja harjoittelin uusia tekniikoita.

***
Niinkuin aina, soitto auttoi. Olisin täysin hukassa jos mulla ei olisi soittoa. Rakastan musiikkia. Tosin sekin on todella noloa. Ketkään muut ei tiedä harrastuksestani kuin Joonas, Niko, Tommi, Joel, ja tietysti äiti ja iskä. Tosin he ovat varmaan unohtaneet sen jo.

Menin takaisin alakertaan katsomaan telkkaria. Kohta pitäisi myös syödä. En varmaan mene koko loppu viikkona kouluun. En vaan pysty.

***
Tommi oli tuonut mulle kaupasta irttareita, sipsiä, redbullia ja vieläpä pizzan. Tosin Joonas, Joel ja Niko makso ne, jotta Tommi suostu tuomaan ne. Mä katoin jotain disney elokuvaa samalla kun mä mussutin pizzaani. Mä en tykkää oikeen karkista, joten mä ajattelin säästää ne vaikka sinne kun ne sossut tulee et niille voi tarjota. Tosin mulle saattaa tän viikon aikana tulla herkku nälkä joten en lupaa ettenkö söisi niitä itse. Joskus pitää vähän hemmotella itseään että jaksaa pitää kova ulkokuori yllä.