Boys don't cry // Oleksi

5. kauhukaksikko

"Läksyksi s 66!" Minna kertoi kun ihmiset alkoivat poistua luokasta. Ei täällä kukaan kuuntele läksyjä. Lukevat netistä sitten kotona. Laitoin soittolistani tauolle ja podit koteloonsa. Olin lähdössä pois mutta Aleksi otti hihastani kiinni ja pysäytti minut. Katsoin häntä kysyvästi. Katsoin Aleksia päästä varpaisiin. En vain tajua, miten hän on saanut näin upeat geenit. "Nii mä vaan... Tai. Oikeestaan ei mitään." Aleksi sanoi ja vain lähti. Kurtistin kulmiani. Ok?

Mä en tiiä mikä mulle on tullu, mut Aleksi on sekottanut mun pään kokonaan vain yhdessä päivässä. Mä tosin en voi olla hänen kaverinsa tai puolustaa häntä enää, koska mua luullaan muuten pehmoks. En voi olla pehmo. Pitää pitää kova ulkokuori yllä.

Odotin Tommia koulunpihassa, ja näin Aleksin odottavan bussia bussipysäkillä. Mun huomaamatta alan kuolaamaan, mutta sen tajutessani pyyhin jälleen suupieleni ja nielaisen. Vittu mitä mulle on tapahtumassa? Mä en tiiä eikö se tän takia puhu kun sen ääni lumoaa jotenkin oudosti. Ehkä Aleksi on käärme?

Aleksi käänsi katseensa suoraan minuun ja kurtisti kulmiaan. Hän tekee sitä aika usein seurassani. Hymyilen Aleksille, joka kääntää katseensa takaisin puhelimeensa. Pian Tommikin pääsi paikalle ja nakkas mut kotiin.

Menin keittiöön katsomaan jos olisi jotain syötävää. En ole ehtinyt käydä kaupassa, joten veikkaan jääkaapista löytyvän pelkkiä homeisia leipiä ja hedelmiä. Avasin jääkaapin, ja olin oikeassa. Huokaisin kovaäänisesti. Nyt pitäisi jaksaa mennä kauppaan jos haluaa syödä jotain.

Otin 50€ pöydältä. 50€ jäisi vielä huomiselle. Veikkaan että saan tällä hedelmiä, leipää, voita, juustoa, maitoa ja hyvällä tuurilla makaroonia ja jauhelihaa. Täälläpäin Oulua on kauhean kallista. Ihan tosi.

Laitoin valkoisen tuulitakin päälle ja vanssit jalkaan. Ulkona oli pilvistä ja maailma näytti harmaalta. Laitoin podit korviini ja soittolistan soimaan. Siellä oli eninteen jotain rapin ja rockin tyylistä musiikkia.

***

Pääsin kaupalle, ja otin korin mukaani. Otin mukaani jäävuorisalaattia, hedelmiä, kuten mandariinia, banaania ja omenoita. 10€ mennyt. Otin kaikista halvinta leipää. 13€ mennyt. Päätin ostaa valmisruokaa. Säästäisin rahaa ehkä jos tekisin itse, muttei kiinnosta vittuakaan. Oon sitäpaitsi paska kokkaamaan tai tekemään yhtään mitään ruokaa. Ehkä on siis parempi, etten tee ruokaa. Ainoa minkä saan aikaiseksi on palava talo.

Otin jonkun lihapulla perunamuusi jutun. En oikeastaan katsonut sen tarkemmin. Kävin ottamassa vielä RedBullin, jonka jälkeen menin kassalle.

"24€ ja 60 senttiä kiitos!" Naismyyjä sanoi pirteästi hymyillen. Annoin 50€ kassatädille, joka antoi vaihtorahat. "Kiitos." Vänkäsin jonkinlaisen hymyn. Laitoin ruuat reppuun ja lähdin kaupasta.

Ulkona katseeni kohdistui heti siihen blondiin suloiseen poikaan polttamassa tupakkaa. Wait. Polttaako ALEKSI tupakkaa?! En edes tiennyt että hän käy kylällä. Aleksi käänsi katseensa minuun. Tunsin taas syljen kertyvän suuhuni. Nielaisin nopeasti. Aleksi heilautti kättänsä minulle. Jäin tuijottamaan häntä. Näytän varmaan aivan järjettömän tyhmältä tällä hetkellä.

"Katos Matela päässy huudeille!" Katsoin sivuun mistä ääni kuului. Hokka ja Porko oli tullut varmaankin kauppaan, tai muuten vaan hengailemaan. "Nähtävästi." Huokaisin. "Ajattelin pitää bileet. Ei oo mitään erikoisempaa syytä pitää, mut ihan muuten vaan. Ooks messis? Voisit hankkii juomat juoppo vanhemmiltas." Joel sanoi. Nenääni alkoi kirveltämään. Nieleskelin etten alkaisi itkemään. Ryhdistäydy Olli. Ei ole niin vakavaa. "Joo. Oon. Hankin juomat." Vastasin tekohymyillen. En saa olla näin herkkä. Pojat eivät itke.

Joel ja Joonas lähtivät kauppaan ja käänsin katseeni jälleen Aleksiin joka katsoi nyt puhelinta podit korvillaan. Päätin mennä hänen luokseen, ja kadun päätöstä jo nyt. "Moi." Aloitin keskustelun. Aleksi otti toisen podin korvastaan ja käänsi katseensa minuun. "Hei?" Aleksi vastasi. "Miten menee?" Kysyin. En halua tästä kiusallista keskustelua. "Hyvin varmaan?" Aleksi vastasi hämillään. "En tienny et poltat." Sanoin suoraan. "Et sä tiiä musta mitään. Paitsi mun nimen ja nytt sen et poltan." Aleksi sanoi ja katsoi minuun kylmästi. "Tutustutaan sit." Sanoin virne naamalla. "En tarvii kavereita." Aleksi tuhahti. "Et tarvis, mut haluisit." Sanoin. "En halua olla kaveri ihmisen kanssa jota vihaan." Aleksi sanoi tylysti. Vihaako Aleksi mua? "Miks sä vihaat mua?" Kysyin. "Sä oot tunteeton paska." Aleksi sanoi suoraan. Kurtistin kulmiani. En vastannut mitään. "En oo tunteeton. Ihmiset haluu painaa mua ja mä annan niitten painaa mua. Ei musta oikeesti tykätä." Vastasin. Enhän mä oikeasti tiedä mitä ihmiset ajattelee musta, mut eipä se mua niin kiinnostakkaan. "Tuskin kehtaat ees olla mun kaa. Sul on joku tyhmä veto sun frendejen kaa." Aleksi väitti. "Mähän täs ihan ihmisten ilmoil oon sun kaa ja juttelen sulle. Oon sitäpaitsi ainoo joka sai sut puhuu. Puhutko muka muille? Et." Sanoin. Tämmöisestä pahasta pojasta tykkään. Musta ja Aleksista vois tulla kunnon kauhukaksikko. Tehtäis kaikkii rikoksii, perseiltäs ja juhlittais. "Katotaa Matela." Aleksi sanoi ja lähti pois. Jäin katsomaan Aleksin perään.

"Voi saatana!" Kirosin tajutessani että mulla oli ruuat repussa. Lähdin kävelemään kotiin päin.