My Guardian Angel ❤🥀 || JIKO

Luku 30

~Niko~

Minna lähti jokuaika sitten kotiinsa luotani ja tällä hetkellä leikin itse Rommin kanssa. Ajatukseni pyörivät vain Minnassa ja Joonaksessa ja mietin kaikenlaista. Haluaisin vihdoin olla virallisessa suhteessa ja kutsua Minnaa tyttöystäväkseni, mutta se pelottaa. Pelottaa aivan helvetisti. Joonaksen kohtalo ja kuolema on edelleen niin vahvasti mielessä ja toisaalta tuore asia. Pelkään liika sitä, että Minnallekkin tapahtuu lopulta jotain ja menetän taas  itselleni uuden läheisen henkilön elämästäni liian aikaisin. En halua kokea sellaista enään koskaan, olen kokenut sen liian monesti. Voi Joonas rakas, mitä ihmettä mun pitää tehdä Minnan suhteen. Ei nämä tunteet mua ainakaan rauhaan ole jättämässä ja ne koko ajan vain voimistuu ja voimistuu entisestään.

Nousen lattialta ja kävelen huoneeseeni. Avaan tietyn oven kaapista ja istahdan sängylleni. Tässä kaapissa on paljon muistoja Joonaksesta, sillä tämä oli hänen kaappinsa, tosin nyt suuriosa hänen vaatteista ja kamoista on lahjoitettu eteenpäin tai myytyy kirpputoreilla, mutta olen mä jotain säästänytkin. Alan katsella tavaroita mitä kaapissa on, siellä on mm. muutamia Joonaksen vanhoja vaatteita, jotka edelleen tuoksuvat häneltä. Siellä on myös kaiken maailman saamiamme bändin palkintoja ja esiintyjäpasseja keikoilta, sekä plektroja, hänen ensimmäinen akustinenkitara ja viimeisin esiintymiskitara. Mutta myös paljon muuta, kuten hänen korujaan ja usein käyttämiä hajuvesiä. Sekä myös pieni nalle, minkä annoin Joonakselle jo kun olimme aika pieniä.

Kaapissa on myös muutama albumi, jotka ovat täynnä valokuviamme. Nostan albumit sängylle ja alan selata niitä aikajärjestyksessä. Kuvista huomaa ajan kulun todella hyvin ja ne saavat tunteeni pintaan. Joonaksen ja minun vanhemmat olivat yhteistyössä nämä tehneet yllätyksenä näytille Joonaksen hautajaisiin, mutta nyt ne ovat täällä luonani muistoina meistä kahdesta. Ekassa albumissa on meidän lapsuuden kuvia ihan pienestä pitäen. Tuolloin olimme vielä ihan vain parhaita kavereita ja leikimme aina yhdessä hoidossa ja alakoulussa. Olimme jo silloin erottamattomat. Tunnen taas lämmön ja kevyen kosketuksen olkapäälleni, voi Joonas näkismpä sinut kunnolla.

Toisessa albumissa on kuvia meistä yläasteella ja musiikkikukiossa teineinä ja meistä kyllä huomaa murrosiän hyvin näissä etenkin yläaste kuvissa. Kaikkea sitä silloin tuli kokeiltua, hyvässä ja pahassa, kun etsi vielä itseään. Kaikkea piti kokeilla, ettei näytä muiden silmässä typerältä ja tule vielä enemmän kiusatuksi, kuin jo oli. Tyylimmekin olivat alkaneet tuolloin muuttua ja löytyä pikkuhiljaa ja suutelukuviakin meistä löytyy, jo näistäkin kuvista. Meillä oli pitkään kunnon bromance ja meistä on oikeasti kertynyt todella paljon kuvamateriaalia jo tuolloin.

Kolmannessa albumissa olemmekin jo aikuisia miehiä. Tai ollaanko me koskaan edes kunnon miehiä kukaan bändissä? Ei varmaan tai ainakin silti tullaan olemaan todella lapsenmielisiä ja outoja ikuisesti, jokaikinen meistä bändissä. Tässä albumissa on myös kuvia koko meidän suhteemme ajalta, sen päättymiseen asti. Paljon kaikkia söpöjä pusu- ja halikuvia siis löytyy tästä albumista, kaiken muun lisäksi.

Neljänteen albumiin on koottu kuvia keikkareissuiltamme alusta alkaen, mutta on siellä myös muita kuvia bändin ja ystäviemme kanssa. Ja sitten on vielä yksi erillinen leikekirja. Siellä sitten on kuvia meidän viimeisistä hetkistämme ja Joonaksen hautajaisista. Siellä on läheistemme terveisiä, hautajaisohjelma, hautajaisten vierasnimilista ja paljon kaikkea muuta.
Erikseen on vielä laatikko, jonka sisällä on mm. kaikki adressit ja muistokortit, joita on tullut ja joitain fanien lähettämiä juttuja aiheeseen liittyen.
Menen leikekirjan viimeiselle aukeamalla, jossa on kuva Joonaksen haudasta, Joonaksesta ja hänen kahdesta kuolinilmoituksesta.
Alan lukea niitä ja ne saavat minut romahtamaan aivan totaalisesti. Toinen ilmoitus on aivan normaali kuolinilmoitus, sillä se on Joonaksen perheeltä ja minulta ja siihen on liitetty myös muut läheiset ja tutut. Toinen taas on meiltä bändinä.