My Guardian Angel ❤🥀 || JIKO

Luku 48

~Joona~

Herään aamulla kun nenääni kantautuu kahvin tuoksu ja korviini kolina keittiöstä. Nostan puhelimeni yöpydältä ja katson kelloa. Se on 8.25. Kolinan on pakko johtua Minnasta, koska Niko ei tähän aikaan ole hereillä, jos ei ole pakko. Tänään ei ole, sillä ei ole kuulemma edes treenejä. Sovimme vain Nikon kanssa, että yritämme tänään kirjoittaa kuitenkin biisejä, täällä hänen ja Minnan luona. Olen siitä aika innoissani, tätä olen kaivannut. Nikon kanssa biisien tekeminen on mahtavaa ja biisien kirjoittaminen on meille molemmille jonkin asteen terapiaa ja tunteiden purkamista sanojen muotoon. Se on vapauttavaa ja teimme sitä ennen usein. Nikon Helsinkiin muuton jälkeen se on valitettavasti jäänyt vähemmälle, koska näemme paljon harvemmin nykyään toisiamme.

Olen erittäin ylpeä veljestäni, hän on selvinnyt niin paljosta. Hän on kokenut paljon vaikeitakin asioita, mutta edelleen kulkee täällä meidän kanssamme samaa matkaa. Olen siitä erittäin kiitollinen ja onneksi Nikolla on ihania ystäviä, jotka ovat olleet täällä päässä pitämässä hänestä huolta. Varmasti myös Rommi ja tämä Minna ovat olleet isoksi avuksi Nikon viimeisimmässä toipumis prosessia. En tiedä osaatteko edes kuvitella, kuinka vaikeaa on nähdä oma veli aivan romuna. Varsinkin oma isoveli, jonka kanssa on kasvanut yhdessä, joka on opettanut paljon asioita, jolle on aina voinut avautua ja saanut lohdutusta, jota on aina katsonut ylpeänä ylöspäin ja matkinut kaikessa. Yhtäkkiä toinen onkin romuna ja saat nuorempana olla lohduttamassa häntä, se on todella vaikeaa. Ainakin minulle ollut ajottain, onneksi asiat ovat kuitenkin ihan hyvin tällä hetkellä.

Nousen ylös sängystä ja vaihdan vaatteet. Laitan päälleni vaalean siniset farkut ja valkoisen t-paidan, jossa on punaisia piirretyn näköisiä yksityiskohtia. Jalkoihin laitan tylsästi perus mustat sukat. Siistin hieman hiuksiani ja lisään vielä kellon ranteeseeni, sekä erilaisia koruja. Kun olen valmis menen käymään vessassa ja pesen hampaani, sen jälkeen suuntaan keittiöön. "Huomenta Minna.", tervehdin häntä hymyillen ja saan vastauksen takaisin. Kaadan kahvia kuppiin ja lisään sekaan hieman kauramaitoa. Nappaan lautaselle paahtoleivän ja laitan sen päälle Minnan paistamaa pekonia ja kananmunaa. Lisään myös tomaattia ja salaattia leivälleni, on herkullista.

Naurahdan Rommille, joka on noussut tuolille istumaan ja tuijottaa minua anovasti. Voi Rommi, en mä voi sulle antaa tätä. Tämä ei ole kissanruokaa. Minna häipyy johonkin, mutta palaa pian unisen näköisen Nikon kanssa keittiöön ja työntää hänelle kahvikupin kouraan. Jospa sillä Nikonkin päivä lähtisi käyntiin lopulta. Syömme aamiaisen kaikessa hiljaisuudessa, kunnes Niko lähtee suihkuun ja Minna jää siivoamaan keittiötä. Minä menen olohuoneen sohvalle istumaan ja paijailemaan Rommia.
Pian Niko tulee sohvalle ja kohta Minna seuraa myös perässä ja hyppää hänen päälleen. Niko älähtää, mutta kietoo kädet Minnan ympärille ja vetää hänet suudelmaan.

On nuo kaksi vaan erittäin söpöjä. Ihanaa että Niko on löytänyt jonkun uuden rinnalleen, joka pitää huolta hänestä, silloin kun on vaikeaa ja muutenkin. Pitkinä studiopäivinä Niko meinaa unohtaa huolehtia itsestään ja esimerkiksi syödä, mutta luulen että Minna auttaa ruoan laitossa ainakin. Minna vaikuttaa kyllä muutenkin ihanalta ja Nikolle juuri sopivalta kumppanilta. Nikohan ansaitsee kaiken jälkeen tietysti vain parasta. Joonasta on vaikea korvata, eikä kukaan sitä koskaan tule täysin taatusti tekemäänkään. Mutta kyllä mä oon sitä mieltä että Minna on Nikolle yhtälailla se oikea, kuten Joonaskin oli. On ne vaan suloinen avopari.

________

Sanoja:507

💛