My Guardian Angel ❤🥀 || JIKO

Luku 14

(A/N En muista oonko aiemmin jo päättänyt Joonaksen kuolinpäivää, mut sovitaan et se on ollu loppukesää!)

~Niko~

Aika on vierähtänyt nopeasti ja nyt ollaankin jo maaliskuussa. Joonaksen kuolemasta on jo monta kuukautta, mutta edelleen oloni on ajottain aivan kamala. Toki se on alkanut mennä pikkuhiljaa parempaan suuntaan, mutta kuitenkin. Tänään menen vihdoin käymään ulkona pitkästä aikaa, koska en ole vielä kertaakaan käynyt edes Joonaksen haudalla, joka tuntuu kamalalta. Onneksi jätkät ja muut Joonaksen läheiset sentään ovat pitäneet haudan kuulemma siistinä ja vierailleet hautuumaalla aika useinkin. Matkalla pitäisi uskaltautua käymään sen verran kaupassa, että haen hautakynttilöitä, enkelipatsaan ja yhden ruusun, sillä ei siellä tähän aikaan vuodesta kukat kauan hengissä pysy, joten niiden vienti on aika turhaa.

Onneksi minulla on Olli ja Aleksi mukanani, he kun olivat vahtivuorossa ja luonani yötä. Jätkät ovat puhuneet, että nyt pikkuhiljaa minun pitäisi alkaa uskaltaa poistua kotoa ja kun se alkaa onnistua saan olla jo yksinkin, ainakin jonkun aikaa. Minua ahdistaa onnistuuko talosta poistuminen tai varsinkaan yksin olo enää, mutta ehkä tämä hautuumaalla käyminen on kuitenkin ihan hyvä alku, vaikka Olli ja Aleksi tukenani ovatkin.

-

Saavuimme juuri johonkin kukkakauppaan ja onneksi täällä ei ole paljoa porukkaa. Löydän kauniin enkelipatsaan ja päätän ostaa sen. Lisäksi osta yhden punaisen ruusun ja muutaman hautakynttilän. En ole nähnyt koskaan Joonaksen hautakiveä vielä, mutta olen kyllä nähnyt siitä kuvan ja ollut mukana suunnittelemassa sitä. Joonas suunnitteli itsekkin omaa hautakiveään, koska halusi tehdä niin.

Lähdemme kaupasta ja istun auton takapenkille. Aleksi lähtee ajamaan kohti hautuumata ja pian pääsemmekin jo perille. Minun täytyy kyllä hetki kasata ajatuksiani, ennen kuin pystyn nousemaan autosta ja suuntamaan haudalle. Kävelen pitkin hautuumaata ja lueskelen muiden hautoja, kunnes vihdoin pääsemme Joonaksen haudan luokse. Heti haudan nähtyäni romahdan polvilleni ja purskahdan itkuun. Joonaksen hauta on upea, mutta tänne tuleminen oli paljon raskaampaa, kuin edes osasin kuvitella. Tunnen kuinka joku halaa minua takaapäin ja on vain läsnä tilanteessa, eikä ala turhaan rauhoittelemaan, koska itkuhan helpottaa oloa.

Joonaksen hauta on aika iso ja se on todella kaunis. Haudassa on kuva Joonaksesta, sekä pätkä Another sun biisiämme. Sen lisäksi haudassa on lasinen kolo, jossa on pienoismalli Joonaksen uusimmasta kitarasta. Koska on talvi haudan luona on vieläkin hieman lunta, sekä muutamia havunoksia ja ihmiset ovat tuoneet haudalle myös paljon kynttilöitä. Sen lisäksi täällä näkyy olevan myös jotain muitakin fanien tuomia asioita, kuten piirustuksia ja plektroja. Jotkut fanitkin ovat nähtävästi löytäneet siis Joonaksen haudan luo, eikä se kyllä haittaa yhtään. Hyvä vaan, että täällä käy porukkaa hyvästelemässä Joonasta.

Asetamme Ollin ja Aleksin kanssa itsekkin haudalle kynttilät ja sen lisäksi minä lisään haudalle vielä kauniin enkelipatsaan ja tuomani ruusunkin. Astun hieman taaksepäin ja jään katselemaan hautaa.
"Jätkät, voitteko te antaa mun olla hetken yksin tässä haudalla?", kysyn. "Joo, me mennään käymään mun isovanhempien ja parin sukulaisen haudalla vaikka tässä välissä. Tullaan sit takasin tähän hakemaan sut.", Aleksi sanoo. "Kiitos.", kuiskaan. Laskeudun takaisin maahan polvilleni ja laitan käteni ristiin. Tunnen kuinka kyyneleet vain valuvat silmistäni, mutta nostan katseeni taivaaseen ja alan puhua Joonakselle, vaikken edes tiedä kuuleeko hän minua.

(A/N tässä jonkin sortin kuva Joonaksen haudasta)