My Guardian Angel ❤🥀 || JIKO

Luku 23

~Tommi~

Saavuimme juuri takaisin Nikon luokse, kun kävimme äsken heittämässä Joonan lentokentälle, josta hänellä lähtee lento takaisin Ouluun. Joonan ja Nikon hyvästejä oli vaikea katsoa itkemättä, varsinkin Nikon takia, joka itki ja oli niin surullisen ja ahdistuneen oloinen siitä, että Joona lähtee hänen luotaan kauemmas, eikä voi tietää milloin he seuraavan kerran taas pääsevät näkemään toisiaan. Ja minusta tätä ei voi sanoa likaa, mutta heidän sisarussuhde on kuin unelmaa ja sellaista toivoisi jokaisen saavan kokea. Väitän että ilman toisiaan, molempien heidän elämä olisi paljon paskempaa ja mennyt aivan eri tavalla. He ovat aina olleet auttamassa, tukemassa ja kannustamassa toisiaan, ihan sama missä asiassa, oli se sitten vaikeampi tai helpompi asia, niin silti.

Tällä hetkellä istumme sohvalla ja Niko on aivan ajatuksissaan, ollut jo jonkun aikaa. Emme edes ole puhuneet mitään Joonan viennin jälkeen, mutta eipäkai aina tarvitsekkaan. Välillä se hiljaisuus ja rauhakin kun on todella tärkeää meille ihan jokaiselle eliölle täällä maan päällä. Kello on jo aika paljon, ajattelin jos saisin nyt hetken aikaa juteltua Nikon kanssa, sitten voisimme joko katsoa jotain, soitella tai kuunnella musiikkia tai vaikka pelata, sitten olisi aika alkaa syömään ja muut iltahommat ja viimeisenä nukkumaan. Eikö kuulostaakin ihan hyvältä suunnitelmalta, vai mitä mieltä te olette asiasta?

"Niko hei.", sanon ja kosketan häntä olkapäähän. Niko säpsähtää ja vaikuttaa säikähtävän minua, hän taisi oikeasti olla aivan omissa maailmoissaan. Niko näprää sormia ja hiuksiaan ja tuijottaa vaan lattiaan, kunnes nostaa katseensa minuun. Kohtaa vihreät kyynelistä märät silmät ja erittäin ahdistuneen katseen. "Voi Niko, tuus tänne.", kuiskaan ja ojennan käteni halauksen merkiksi. Eikä mene kuin pieni hetki, kun Niko on jo siirtynyt syliini istumaan ja painanut päänsä vasten rintakehääni. Hän alkaa täristä ja itkeä voimakkaasti, jolloin kiedon käteni hänen ympärilleen ja nappaan hänet isoon ja lämpimään nallekarhun haliini. Tai niin ainakin jätkät niitä kutsuvat. Alan leikkiä Nikon hiuksilla toisella kädelläni ja toisella silittelen hänen selkäänsä. En tiedä kauanko aikaa kuluu, kunnes Niko vihdoin rauhoituu. Mutta eipä sillä ajalla ole edes mitään merkitystä, sillä pääasia on vain, että Nikolla on hyvä olla kanssani.

"Mikä on?", kysyn varovasti, johon Niko vain kohauttaa vastaukseksi olkiaan. "Ei haittaa vaikket osaisi sanoa mikä sulle saa tollasen ahdistuneen ja surullisen olon, mutta jos yhtään pystyt jotain kertomaan sun tunteista, ois hyvä.", totean rauhallisesti, saaden Nikolta nyökkäyksen. "Mulla vaan tuli heti kauhee ikävä Joonaa ja kai mua ahistaa vaan, ku se on nyt niin kaukana. Se on kuitenki mulle tosi tärkee, ollu nyt mun kaa täällä ja muutenki ollu suurin apu tässä toipumis prosessissa. Äläkä nyt ymmärrä väärin. Tottakai tekin ootte ollu erittäin suuri tuki, turva ja apu mulle ja tehnyt mun eteen tosi paljon, mutta Joona on saanut kaikista parhaiten autettua mua henkisesti, sekö uskaltamaan tekemään eri asioista talon ulkopuolella, kuten kaupassa käynti.", Niko sanoo.

"Niko tottakai Joonasta on ollut sulle suurin apu tässä vaiheessa. Se on sun oikea pikkuveli ja teidän kahden välinen side ja yhteys on aivan uskomatonta. Ja mä ymmärrän hyvin sun ahistuksen ja ikävän, mutta mä lupaan että ne helpottaa ja kaikki tulee taas meneen hyvin. Ja mä lupaan, että te näätte Joonankin kanssa nyt useammin, kuin ennen. Ja hei sä oot kokoajan menossa parempaan suuntaan ja siitä on kiittäminen Joonaa, mutta myös sua itteä. Sen takia että itse me ollaan aina itsemme pahimmat viholliset ja jos itsellä ei ole halua parantua ja nousta kuopasta, ei sitä muut voi sun puolesta täysin ilman sua tehdä.", sanon ja halaan Nikoa. "Kiitos taas Tommi, siitä että oot siinä ja jaksat kuunnella ja auttaa.", Niko sanoo. "Voi Niko rakas. Totta kai mä oon ja jaksan, ihan aina ja millon vaan.", sanon hymyillen.

Juttelemme vielä hetken aikaa ja katselemme jotain sarjaa, kunnes pelaamme hetken Koronaa, kuunnellen samalla musiikkia. Sen jälkeen siirrymme syömään iltapalaa, tekemään muutkim iltahommat ja lopulta päädymme vielä Nikon sänkyyn juttelemaan ja makoilemaan. Niko makoilee tyytyväisenä kainalossani ja räplää sormiani, kun taas minä leikin hänen hiuksillaan. Jossain vaiheessa sitten vaivumme molemmat uneen.

__________

Sanoja: 639

❤️‍🩹