My Guardian Angel ❤🥀 || JIKO

Luku 15

~Niko~

Aika on taas vierähtänyt nopeasti eteenpäin ja istuskelen tällä hetkellä keittiön pöydän ääressä juomassa kahvia. Olen nyt aina välillä ollut pieniä hetkiä yksinkin, kuten nyt kun Tommi on käymässä puolestani kaupassa. En ole ruokakauppaan vielä uskaltautunut, enkä kunnolla ulos muutenkaan, ainakaan yksin. Joonaksen haudalla ja vähän ulkona kävelemässä olen käynyt, jos joku on ollut seurana. Perheeni näin viimeksi Joonaksen hautajaisissa, koska heidätkin kutsuttiin sinne. Joonas oli nimittäin heillekkin todella tärkeä ja ihan kuin extra lapsi välillä. Vietimme nimittäin nuorempina paljon aikaa meillä, varsinkin kun Joonaksen vanhemmat olivat paljon poissa kotoa töiden takia.

Kello on vähän yli kolme ja kunhan Tommi tulee kaupasta pidämme varmaan leffamaratonin. Huomenna lähtisimme aikaisin aamulla ajelemaan Ouluun ja menisin ensimmäistä kertaa pitkästä aikaan käymään siellä. Se on minulle aika iso askel otettavaksi, vaikka menenkin vain perheeni luokse. Se on haastavaa, koska he eivät tiedä mitä minulle on tapahtunut Joonaksen kuoleman jälkeen.

Kaikki jätkät siis ovat  huomenna lähdössä käymään Oulussa sukulaisillaan, joten siksi minutkin pakotettiin lähtemään Ouluun heidän kanssaan muutamaksi päiväksi. Olli aikoi kuulemma viedä Rillan ja Aleksin perheelleen näytille kunnolla, nyt kun he ovat yhdessä, joten he päättivät mennä kahdestaan omalla kyydillä. Joel taas aikoi hypätä minun ja Tommin kyytiin, joten matkaseuraa ainakin löytyy.

Joel ja Tommi myös aikoivat tulla mukanani hetkeksi vanhemmilleni, koska haluavat varmistaa, että kerron heillekkin jotain tapahtumista. Ja että selviän varmasti muutaman päivän kotona turvallisesti, enkä pääse esimerkiksi satuttamaan siellä itseäni. Ehkä se on siis ihan hyvä asia, että he aluksi tulevat mukanani sinne. Luultavasti en yksin kuitenkaan saisi heille mitään selitettyä. Ovat he toki varmaan insta päivitykseni nähneet, mutta en minä siinä kovin tarkasti mitään avannut.

Havahdun ajatuksistani kun ulko-ovi kolahtaa ja Tommi tulee keittiöön kauppakassin kanssa. Hän kävi siis vain sen verran kaupassa, että selviäisimme tämän päivän ja saamme huomenna vielä aamupalaa ennen lähtöä. Kaapit olivat sen verran tyhjinä, että ruoka olisi silti loppunut tänään kesken. Tommi alkaa purkaa ostoksia paikoilleen ja istuu sitten kanssani pöydän ääreen juomaan itsekkin päiväkahvit ja juttelemaan kanssani.

-----

Herään aamulla kun Tommi herättelee minua. "Niko herätyys." Alan availla silmiäni pikkuhiljaa ja venyttelen käsiäni samalla. "Huomenta.", Tommi toteaa. "Huomenta." "Kello on vähän yli 07.00 ja 8.00 ois lähtö. Tein meille aamupalaa valmiiksi, tuuhhan syömään ku pääset ylös.", Tommi toteaa. "Okei."
Nousen istumaan sängylle ja vaihdan vaatteet ylleni, jonka jälkeen suuntaan keittiöön. Tommi ojentaa minulle jogurtin, leivän ja kahvikupin ja alan syömään. Syötyäni suuntaan vessaan ja pesen hampaani, sekä harjaan hieman hiuksiani. Sen jälkeen palaan makuuhuoneeseen ja pakkaan viimeiset kamat vielä laukkuuni. Tommikin näyttää vielä pakkailevan viimeisiä kamoja mukaan.

-

Istun etupenkillä ja nojaan ikkunaan. Olemme ajaneet nyt jonkun aikaa ja minua väsyttää, mutta uni ei ota tullakseen, koska Joel soittaa biisejä kovalla ja ne kaikuvat koko autossa. Olen myös hivenen ahdistunut, joten kai sekin vaikuttaa asiaan. Minua alkaa ärsyttää Joelin musiikin kuuntelu, koska päänikin on hieman kipeä, enkä juuri nyt saa mistään särkylääkettä. Yritän ajatella mukavia asioita, että rauhoittuisin, koska en halua alkaa raivota jätkille juuri nyt. He ovat kuitenkin pitäneen minusta huolta pitkään.

Yhtäkkiä Joel alkaa soittaa jotain lastenlaulua, joka saa minut kiehumaan. Joel varmaan yrittää olla hauska, mutta nyt ei ole oikea aika sellaiseen. "Joel saatana! Voitko laittaa sen puhelimen kiinni! En jaksa kuunnella nuita sun vitun paskoja biisejä nyt yhtään!", huudan ja yritän napata Joelin puhelimen, siinä onnistumatta. Joel samuttaa puhelimensa heti ja katsoo minua järkyttyneenä. En ihmettele, koska olen sitä itsekkin juuri nyt. Yleensä en nimittäin ikinä huuda kavereilleni, koska en vain halua tehdä niin ja yleensä olen se aika rauhallinen kaveri muutenkin.

Tunnen silmieni alkavan kostua ja käännän pääni sivulle, niin että katson nyt ikkunasta ulos. Kaikki olemme vain hiljaa ja Tommi jatkaa matkaa hiljaisuudessa, kunnes pysähtyy seuraavalle bussipysäkille.

"Niko, mikä on? Mistä tuo sun huutaminen johtui, koska sä et yleensä ikinä suutu kellekkään, varsinkaan ilman kunnon aihetta? Ja jutellaan tämä nyt heti pois alta, koska sua selvästi vaivaa tuo äskeinen, mä näin nimittäin et sä aloit itkee heti sen jälkeen. ", Tommi sanoo.
"Mä en tiiä, monen syyn seurausta varmaan. Mua nimittäin väsyttää, mutta tuon Joelin soiton takia ei tuu uni. Sen lisäksi mun pää on kipeä ja mua ahistaa jonku verran. Ja sit ne lastenlaulut oli kai viimeinen niitti.", kuiskaan takellellen, ihme jos jätkät edes kuulivat. "Anteeksi Joel, ku suutuin.", jatkan.

"Voi Niko, ei hätää. Ei sun tarvi anteeksi pyytää, enkä mä oo vihanen. Kyllä sullakin on joskus oikeus huutaa ja olla huonoja päiviä, niinkun meillä kaikilla muillakin on. Mä vaan järkytyin aluksi, koska sä et suutu tai huuda yleensä koskaan kenellekkään.", Joel toteaa, johon nyökkään. "En mä silti teihin sitä sais purkaa, te ootte pitänyt mut hengissä nyt jonkun aikaa, ettekä oo tehnyt mulle mitään pahaa.", sanon. "Ei sa haitaa, me nyt ollaan tässä lähimpiä, joten se oli aivan ymmärettävää.", Joel sanoo.

"Niko, mikä sua ahistaa?", Tommi kysyy. "Kotiin meneminen.", vastaan. "Miksi?" "En oo käynyt siellä ikuisuuksiin ja viimeksi näin mun perheen Joonaksen hautajaisissa. Ne ei myöskään tiedä mitä mulle on ehtinyt tapahtua ja pelkään et vajoan taas täysin synkkiin ajatuksiin tai sorrun kunnolla, kun ette oo siellä mun turvana.", kuiskaan värisevällä äänellä ja alan taas itkeä. "Voi Niko, hyvin se tulee menemään. Sä oot pärjännyt yksinkin jo pieniä hetkiä niin hyvin. Ja me tullaan siksi just aluksi mukaan, että saat kerrottua perheelles myös asioista. Sillon ne osaa auttaa sua ja pitää sut turvassa.", Tommi sanoo ja halaa minua. Halaan häntä takaisin ja Joelkin taiteilee itsenä takaa jotenkin halaukseen kansamme.

"Niko. Tuossa ois särkkäriä ja vettä, jos tarviit. Ja mä en nyt soita musiikkia enempää, että saat nukkua.", Joel sanoo. "Kiitos.", kuiskaan ja nielaisen lääkkeen veden kera. "Suraava pysähdys on vähän yli tunnin päästä, saat nukkua sinne asti.", Tommi toteaa. "Okei." Nojaan pääni ikkunaan ja suljen silmäni. Tommi lähtee jatkamaan matkaa ja silittää hieman reittäni. Se rauhoittaa ja nukahdan melkein heti.

__________

Sanoja: 943

Jos teillä on ideoita tai toiveita tän kirjan suhteen, niin ottaisin niitä mieluusti vastaan <3

Ja koska mulla on tylsää, niin voitte kysellä tässä lopussa kysymyksiä joko multa tai tarinan henkilöiltä (Esim. Joonas, Niko, muut jätkät, Joonaksen tai Nikon perheet ja muut tyypit, joita oon maininnut tässä tarinassa)
Ja saa kysyä rohkeesti ihan mitä vaan.